     
 
 
|
Kuivamädät
Taudinaiheuttajat: Phoma exigua var.
atroseptica ja Fusarium
spp. -sienet
Merkitys
- Kuivamätätaudit olivat vielä 80-luvun
alkupuolella yleisimpiä perunan tauteja.
Siemenkantojen terveydentilan
parantuminen on vähentänyt kuivamädän
merkitystä.
- Kuivamätäsienet ovat haavaloisia, joten
ne infektoivat mukulan vain kolhujen
kautta.
Oireet
- Kuivamädän oireet alkavat näkyä
varastoidussa perunassa pari kuukautta
perunan noston jälkeen.
- Phoma-mätä ilmenee teräväreunaisina
painumina mukulan pinnassa. Halkaistussa
mukulassa sairas solukko on aluksi
vaaleanruskea, myöhemmin musta.
Sairaaseen solukkoon muodostuu yleensä
aikaa myöten onkaloita, joita reunustaa
vaalea sienikasvusto. Phoma-mätä etenee
mukulassa syvyyssuunnassa. Pinnassa
saattaa olla vain pieni viotuskohta,
mutta mukaa halkaistaessa paljastuu,
että koko sisus on ontto ja mustunut.
- Phoma-mädän mustia, pistemäisiä
kuromapulloja muodostuu mukulan
viottuneeseen kohtaan ja myös kuivuvien
perunanvarsien tyviosaan, varsinkin jos
varsisto on hävitetty Reglonella.
- Fusarium-sienten aiheuttama viotus
mukulassa on "pehmeämpi" kuin
Phoma-mädällä. Tauti etenee myöskin
enemmän mukulan pinnan suuntaisesti.
Viottunut pinta rypistyy aikaa myöten
rengasmaisiksi rypyiksi. Pintaan saattaa
muodostua valkoista, myöhemmin
punertuvaa sienirihmastoa. Viottunut
malto on aluksi kosteaa ja tuoksuu usein
miellyttävän makealta.
- Tyvimätä iskee herkästi
kuivamätäisellä siemenellä kylvettyyn
kasvusatoon. Kasvusto saattaa myöskin
jäädä aukkoiseksi ja varsiluvultaan
epätasaiseksi.
Vaikutus kasvissa
- Tauti mädättää perunan mukuloita
varastoinnin aikana.
Taudin säilyminen ja
leviäminen
- Kuivamätä siirtyy kasvukaudesta toiseen
pääasiassa siemenperunassa. Sairaaseen
siemeneen muodostuu sieni-itiöitä,
jotka uivat maaveden mukana uusien
mukuloiden pinnalle piileväksi
saastunnaksi. Phoma-mätä muodostaa
lisäksi varsinkin Reglonella
hävitettyyn varsistoon varsien tyviosaan
itiöpulloja, joissa muodostuvat itiöt
valuvat sateen mukana maahan. Uudet
perunat voivat saada tautisaastunnan
myöskin nostossa, kun ne joutuvat
suoraan kontaktiin tautisten varsien tai
siemenmukuloiden kanssa.
- Perunan pitäminen maassa myöhään
syksyyn märissä olosuhteissa ja
Phoma-mädän osalta yli kaksi viikkoa
varsiston kemiallisen hävityksen
jälkeen lisää piilevän saastunnan
määrää.
- Kuivamädän puhkeaminen edellyttää
aina mukulan kolhiintumista. Sieni-itiöt
pääsevät perunan pinnan läpi maltoon
ainoastaan kolhun kautta.
- Phoma-mätä leviää ainoastaan
siemenperunan mukana, kun taas
Fusarium-lajit elävät myöskin
maaperässä ja voivat tartuttaa perunaa
suoraa sieltä käsin.
- Kuivamätäsienet säilyvät myöskin
varastomullassa ja -pölyssä ja terveet
erät voivat saastua, jos niitä
pidetään samoissa tiloissa missä
sairaita eriä käsitellään.
Viljelytekninen torjunta
- Terve siemen on tärkein
torjuntatoimenpide. Nykyisen käytännön
mukainen siemenerien kahden vuoden kierto
riittää yleensä pitämään
tautikannat kurissa. Joillakin aroilla
lajikkeilla, kuten Bintjellä, jo yksikin
tilan oma siemenlisäys
epätyydyttävissä hygienisissä oloissa
saattaa kuitenkin riittää tartuttamaan
erän.
- Perunan hellävarainen käsittely estää
kolhujen muodostumisen. Kuvamätä
aiheuttaa infektion vain kolhun kautta.
- Perunan nosto mahdollisimman aikaisin
syksyllä mahdollisimman lämpimissä ja
kuivissa olosuhteissa vähentää
ratkaisevasti kuivamädän määrää.
Sekä piilevän saastunnan määrä että
kolhujen määrä jää hyvissä oloissa
nostetussa perunassa vähäiseksi.
- Perunan lämpökäsittely varastoinnin
alussa nopeuttaa kolhujen korkkiutumista.
Korkkikerros estää taudin
liikkeellelähdön.
- Hyvä varastohygienia vähentää
terveiden erien saastumisriskiä.
- Lajike-eroja on, mutta niitä ei ole
meillä selvitetty.
Taudille otolliset
ympäristöolot
- Phoma-mädän puhkeamiselle varastossa on
otollisimmat olosuhteet 2-4 C-asteessa,
eli juuri siinä lämpötilassa, missä
peruna yleensä säilytetään.
Fusarium-sienten optimilämpötila on
hieman korkeampi, mutta nekin pystyvät
kasvamaan normaalissa varastolämmössä.
- Märät, kylmät olosuhteet syksyllä
lisäävät sekä saastunnan määrää
että kolhiintumisriskiä.
Kemiallinen torjunta
- Siemenerien peittaus syksyllä heti
noston jälkeen tuhoaa piilevän
tautisaastunnan mukuloiden pinnalta.
- Keväällä lajittelun jälkeen
suoritettava peittaus suojaa uudet kolhut
taudilta, mutta ei vaikuta pintasolukkoon
pureutuneeseen piilevään saastintaan.
|
|
