Paavon Perunasivu

KULTA

LAJIKEKUVAUS

JALOSTAJA Kulta on Onni Pohjanheimon risteytysmateriaalista K-ryhmän koetilalla valittu lajike.
EDUSTUS Kesko Oyj omistaa lajikkeen
ALKUPERÄ Kulta on peräisin risteytyksestä T5 x (Goldwährung x Ella). T5 on Laatokan koillispuolelta saksalaisten jäljiltä löytynyt lajike. Kullan linjanumero on LH 152-80.
KASVUAIKA Kulta on virallisten kokeiden mukaan Sabinan ohella aikaisin nykyisistä talviperunalajikkeista. Käytännössä mukulasadon muodostuminen ei kuitenkaan ole kovin joutuisaa.
KASVUTAPA Kullan kasvusto on keskikorkea. Kasvuston peittävyys on aika hyvä. Varsiluku on pienehkö ja vartta kohti laskettu mukulaluku iso. Kukan on väri on punainen. Varsisto lakoutuu herkästi varhaisperunamaisesti kasvukauden lopulla.
SATOISUUS Kulta jää satoisuudessa Bintjeä selvästi heikommaksi. Se kärsii suhteellisen aikaisena lajikkeena varsinkin loppukesän kuivuudesta, mikä saattaa keskeyttää sen kasvun suhteellisen varhain.
MUKULA Kullan mukula on pyöreä ja litteähkö. Kuori on paksu, hieman rosoinen ja joskus verkkokuvioinen. Kuori kiinnittyy aikaisin. Silmät ovat suhteellisen matalat ja mukulan muoto tasainen. Kuoren ja mallon väri on voimakkaan keltainen. Tärkkelyspitoisuus on hyvin korkea.

Mukulan tärkein laatuominaisuus on erinomainen perunaruven kestävyys. Kulta näyttäisi olevan tässä suhteessa koko lajikevalikoiman paras.

Kullan ongelmaksi on ilmennyt mukulan herkkä halkeilu. Halkeilua aiheuttaa erityisesti perunaseitti, mutta myöskin vaihtelevat kosteusolot ja kovakourainen perunan nosto. Mukulan ulkoinen ja sisäinen laatu on muutoin hyvä ja I-luokan saanto sen ansiosta korkea.

KEITTOLAATU Kulta on Pidon tapainen jauhoinen lajike. Rikkikiehuminen on kuitenkin selvästi Pitoa vähäisempää. Raakatummumista ei juuri esiinny, mutta keittotummuminen on aika voimakasta.
TAUDINKESTÄVYYS Kullalla on monessa suhteessa mainio taudinkestävyys. Se on ankeroisenkestävä (Ro1) ja sen maltokaariviruksen sieto on lajikkeiden parhaimmistoa. Perunaruven kestävyys on, kuten edellä on todettu, erinomainen. Rutonkestävyys on hyvää keskitasoa. Y-viruksen kestävyyskin on ilmeisesti erinomainen.

Kulta on varsin arka perunaseitille. Seittisen kasvin mukulat halkeilevat ja muodostuvat karkeakuorisiksi.
SADON KÄYTTÖ Kulta on perinteisten suomalaisten makutottumusten mukainen jauhoinen ruokaperuna. Kullasta saadaan myöskin laadultaan erinomaista ranskanperunaa.
VILJELYSUOSITUS Kulta soveltuu viljelyyn vyöhykkeille I-IV.

VILJELYTEKNIIKKA

MAALAJI Kullan viljely onnistuu parhaiten hikevillä maalajeilla, joiden kosteusolosuhteet ovat mahdollisimman tasaiset. Kuivuudesta kärsivillä lohkoilla viljelyä suositellaan ainoastaan sadetuksen kanssa. Lohkoja, joilla on esiintynyt runsaasti perunaseittiä edellisinä vuosina, tulisi välttää.
SIEMEN Kullan siemen on Siemenperunakeskuksen alkuperää ja sitä on melko runsaasti saatavilla tulevana keväänä (1999).
IDÄTYS Perunansiemen kannattaa meidän viljelyoloissamme aina idättää riittävän satoisuuden ja tuleentumisen varmistamiseksi. Myöskin suhteellisen hitaasti mukulasatoa muodostava Kulta hyötyy suuresti idätyksestä.

Valo rajoittaa idun pituuskasvua. Valoidätyksellä idusta kehittyy vihreä ja sitkeä valoitu, joka kestää rikkoontumatta koneellisen istutuksen. Lämpö säätelee itämisnopeutta. Idätysajan pituus riippuu käytetystä lämpötilasta.

Kullan siemen itää useimpia muita lajikkeita hitaammin. Kulta vaatiikin siksi suhteellisen pitkää idätystä. Sopiva idätysaika on noin 21 vuorokautta 15 asteessa. Idätysaikaa voidaan lyhentää antamalla siemenelle lämpösykäys korkeammassa lämpötilassa idätyksen alussa. Siementen ei tarvitse olla vielä siinä vaiheessa välttämättä valossa.

LANNOITUS Perunan typpilannoitustarve riippuu maalajin multavuudesta, vaihdellen välillä 50 kg/ha (rm, erm) - 70 kg/ha (vm, m).Eteläisimmässä osassa maata näitä lukuja voi korottaa noin 10 kg/ha.

Suhteellisen aikaisin tuleentuvana lajikkeena Kulta vaatii hyvään sadonmuodostukseen muita lajikkeita voimakkaamman typpilannoituksen (10-20 kg/ha enemmän).Luontaisesti korkea tärkkelyspitoisuus antaa mahdollisuuden lannoitustason nostamiseen ilman että keittolaatu kärsii.

Runsas kaliumlannoitus on keittotummumisen torjumiseksi tarpeen. (Maan kaliumtilasta riippuen 150-250 kg/ha)

ISTUTUS Riittävän mukulakoon saavuttamiseksi Kulta tulisi istuttaa suhteellisen harvaan, noin 30-35 sentin taimivälillä. Siemenen peittaus (Moncutilla) on erittäin suositeltavaa, varsinkin, jos käyttää omaa, kerran lisättyä siemenkantaa. Peittaus on täysin välttämätön toimenpide, jos siemenessä on merkkejä seittirupisuudesta.
SADETUS Sadettaminen on yksi kaikkein tuottoisimmista panostuksista, mitä perunalle yleensä kannattaa tehdä. Kulta vaatii onnistuakseen useimpia muita lajikkeita tasaisemmat kosteusolosuhteet.

Suhteellisen myöhään aloitettu sadetus lisää mukulakokoa. Kun myöskään ruventorjunta ei Kullalla edellytä kovin aikaista sadetuksen aloitusta, voi sitä hyvällä syyllä myöhäistää hieman normaalista. Kullan sadetus tulisi aloittaa heinäkuun alussa.

Suhteellisen tiheä sadetus pienehköin kerta-annoksin antaa parhaan tuloksen ja torjuu myöskin tehokkaimmin perunaruven. Noin 25 millimetrin kertasadetusta käytettäessä läpäisevät maat tulisi sadettaa viikon välein. Hyvin vettä pidättävillä lohkoilla sadetuskertojen väli voi olla 10 päivää. 4-5 millin sade siirtää seuraavaa sadetuskertaa päivällä eteenpäin.

RUTONTORJUNTA Kullan rutonkestävyys on kohtalainen. Varsistoon saattaa muodostua ruttoa, mutta mukularutto on harvinaista.

Ensimmäinen ruttoruiskutus suoritetaan ennen varsiston sulkeutumista, jolloin myöskin alalehdet saadaan suojattua.

NOSTO Kullan kuori on paksu ja kiinnittyy varhain. Koska Kullan sadon määrä kuitenkin lisääntyy vielä suhteellisen myöhään syksyllä, sen nostoon on turhaa rynnätä kaikkein ensimmäisenä.

Kullalla on ilmeisesti taipumusta nostossa tapahtuvaan mukulan halkeiluun. Lämmin korjuusää on ensiarvoisen tärkeää halkeilun torjumiseksi. Mukulan pyöreydestä johtuen se pyrkii vierimään herkästi, mikä saattaa hieman lisätä pikkukolhujen riskiä.

VARASTOINTI Varastoon tuotu peruna tuuletetaan kuivaksi muutamassa päivässä suhteellisen suurilla ilmamäärillä (80-100 m3 ilmaa perunatonnia kohti tunnissa). Sen jälkeen tuuletus pudotetaan minimiin turhien haihtumistappioiden estämiseksi.

Kolhujen nopean korkkiutumisen edistämiseksi perunoita lämpökäsitellään kuivatuksen jälkeen. Kaksi viikkoa 15 asteessa on riittävä aika.

Ulkoilman viilennyttyä riittävästi varaston lämpötila pudotetaan 3,5-4,0 asteeseen. Lämpötila pyritään pitämään tasaisena tuulettamalla varastoa tarvittaessa.