Paavon Perunasivu

Perunaseitti on potun pahin vihollinen? OSA 3.  Seitti odottaa vanhassa perunamaassa.

 Ahvenniemi, P. Maatilan Pirkka 2002(1):37-39.

Aikaisemmissa Maatilan Pirkan artikkeleissa on kerrottu minkälainen tauti perunaseitti on (MP 2/2001) ja käsitelty siemenperunasta peräisin olevan tartunnan merkitystä (MP 3/2001). Kirjoitussarjan tässä osassa kerrotaan muun muassa maasaastunnan merkityksestä, perunan alkukehityksen vaikutuksesta seitin taudinkulkuun ja siemenen peittauksesta.

Perunakasvin voimakas sairastuminen perunaseittiin aiheuttaa useiden tutkimusten mukaan keskimäärin noin 20 % laskun sadon määrässä ja noin yhden prosenttiyksikön laskun tärkkelyspitoisuudessa. Lisäksi sadon laatu heikkenee, kun kokojakauma muuttuu epäedulliseksi ja perunaan tulee erilaisia laatuvikoja. Kaikki nämä seitin vaikutukset osataan jo yhdistää siemenessä olevaan seittitartuntaan, mutta hämärämmäksi on jäänyt perunamaassa piilevän seitin merkitys. 

Seitti tarvitsee perunaa lisääntymiseen 

Peltomaassa on seittisaastuntaa, vaikka siinä ei olisi viljelty perunaa vuosikymmeneen. K-koetilan kokeissa maa, jossa oli viljelty edellisen kerran perunaa 80-luvun lopulla, tartutti versolaikkua vajaaseen 10 prosenttiin testikasvien varsista (Kuvio 1). Seittiä aiheuttava Rhizoctonia solani -sieni säilyy maassa hajoavissa kasvinjätteissä ja kestävinä rihmastopahkoina sekä myös monien muiden kasvilajien maanalaisissa osissa aiheuttamatta niissä tautia. Se pysyy siten hengissä maassa pitkiä aikoja odottaen seuraavaa tilaisuuttaan, kun peltoon taas istutetaan perunaa.  

Peltomaan seittisyys lisääntyy voimakkaasti, kun siinä viljellään perunaa, vaikka käytettäisiin täysin tervettäkin siementä. Omissa seittikokeissammekin se näkyi selvästi. Seittirupisesta erästä valitulla seittiruvettomalla ja peitatulla siemenellä viljellyllä lohkolla maasaastunta nousi kahdessa vuodessa 60 prosenttiin, jopa korkeammalle tasolle kuin voimakkaasti seittirupista siementä käytettäessä (38 %). Hollantilaisissa vuoroviljelykokeissa seittisten perunakasvien määrä pysyi muuttumattomana alle 10 % tasolla, kun perunaa viljeltiin seitittömällä siemenellä, 4-5 vuoden kierrossa. Perunan monokulttuurissa seittisiä kasveja oli 50-60 %.

Hollantilaisissa kokeissa on lisäksi havaittu, että ainakin joillakin maalajeilla maahan kasvaa biologinen tekijä, joka rajoittaa seitin lisääntymistä. Verticillium biguttatum –sienen rihmasto kasvaa seittirupipahkojen yli, käyttää ne ravinnokseen ja samalla tuhoaa ne. Kun pellossa viljellään perunaa, maassa lisääntyvät myöskin sellaiset seittirodut, jotka eivät aiheuta perunalle tautia, mutta vievät tautia aiheuttavilta roduilta kasvutilaa. Lopulta peltoon muodostuu tapauskohtainen tasapainotila taudin ja sen vastustajien välille.

Maasaastunta tartuttaa perunan kaikkia maanalaisia osia 

Viime kesänä järjestämämme koe seitillä saastutetussa maassa osoitti, että maasaastunta aiheuttaa perunalle aivan samanlaisia ongelmia kuin seittirupinen siemen. Itujen kärjet kuolevat, varsien maanalaisiin osiin muodostuu versolaikkua, maavarsien kärjet kuolevat tai niihin muodostuu versolaikkua ja mukuloihin, juuriin, rönsyihin ja varsien tyvelle ilmestyy seittirupea. Tartuntalähde vaikuttaa kuitenkin jonkin verran eri tyyppisten vikojen painoarvoon. Maasaastunta aiheuttaa ehkä vähemmän ituvaurioita kuin siemenestä peräisi oleva tartunta. Kasvustosta tulee tasaisempi ja varsien määrä laskee vähemmän kuin silloin kun tauti on peräisin siemenperunasta (Kuvat 1, 2, 3).

 Nopea taimistuminen torjuu seittiä – pelkkä myyttikö?

 Itujen tuhoutuminen on pääsyyllinen satotason laskuun. Ituvaurioiden seurauksena kasvustoon syntyy aukkoja ja varsiluku laskee. Osa varsista jää heikoiksi ja myöhäisiksi ja tuottaa vähän mukuloita, jotka eivät ehdi kasvaa kovin kookkaiksi. Varsinkin hyvin idätettynä ja lämpimään maahan melko matalaan istutettuna peruna saattaa ehtiä kasvamaan karkuun maassa olevalta seitiltä ja ituvauriot voivat jäädä melko pieniksi. 

Perunan alkukehityksen merkitystä seitin torjunnassa kuitenkin helposti ylikorostetaan. On muistettava, että  se torjuu parhaimmillaankin vain maasta käsin iskevää seittiä, mutta ei lainkaan siemenestä peräisin olevaa. Tämä kävi hyvin ilmi kokeessa, missä seurasimme seitin kehittymistä seittirupisesta siemenestä kasvaneessa perunassa. Vaikka idut kasvatettiin niin pitkiksi, että peruna oli jo istutettaessa pinnassa, kasvi sai voimakkaina kaikki tyypilliset seittioireet ja sadon määrä, tärkkelyspitoisuus ja sadon laatu jäivät heikoiksi. Laatu oli jopa huonompi kuin koejäsenessä, jossa idut poistettiin juuri ennen istutusta. 

Seittipeittaus maasaastunnan torjunnassa

Kuten aikaisemmin tässä lehdessä selostetuissa (MP 2/1999) peittauskokeissamme kävi ilmi, siemenen upotuspeittaus Moncutilla tervehdyttää siementä tehokkaasti. Varsinkin lievästi seitin saastuttamat siemenmukulat tuottavat peittauksen jälkeen määrältään ja laadultaan täysin seittivapaan siemenen tasoista satoa. Seittiruvettomien valikointi seittirupisesta erästä ja näiden valikoitujen siementen Moncut-upotuspeittaus on nostanut kokeissamme sadon määrää keskimäärin 16 % seittirupisella siemenellä viljeltyyn verrattuna. Lisäksi tärkkelyspitoisuus on kohonnut 0.8 %-yksikköä ja I-luokan osuus sadossa 14 %. Tämä vertailu on tehty kahden vuoden aikana (1999-2000) kaikkiaan 21 lajikkeella (Kuvio 2).  

Siemenen peittauksen vaikutus maasaastuntaan on sen sijaan ollut pitkälti arvailujen varassa. Viime kesänä suoritimme Kulta-lajikkeella peittauskokeen, jossa vertailtiin upotuspeittauksen, istutusvakoon suoritetun sumutuksen ja näiden yhdistelmän vaikutusta seitin saastuttamassa ja neitseellisessä maassa. Siemen oli SPK:n uutta siemenkantaa. Seitin saastuttamassa maassa istutusvakoon suoritettu sumutus nosti satoa 12 % peittaamattomaan verrattuna, siemenen upotuspeittaus 6 % ja niiden yhdistelmä 16 %, mutta silloinkin jäätiin vielä 13 % jälkeen neitseellisen maan peittaamattoman siemenen sadosta.

Seitin saastuttamassa maassa kasvavassa perunassa oli näkyvissä kaikki tyypilliset seitin oireet eikä peittauskäsittelyillä näyttänyt olevan niihin juuri mitään vaikutusta, enempää kuin sadon laatuunkaan. Sen sijaan seittisen ja neitseellisen maan välillä sekä seitin oireissa että sadon laadussa oli selvä ero jälkimmäisen hyväksi (Kuvat 4-7). 

Seittipeittauksella näyttää siis olevan jossakin määrin vaikutusta myöskin maassa olevan seittisaastunnan torjujana. Positiivisen satovaikutuksen mekanismi jäi vielä hämärän peittoon, kun peittaamattoman ja eri peittauskäsittelyjen välillä ei havaittu juuri mitään eroa kasvuston ulkonäössä tai tautisuudessa. Myöskin eri torjunta-aineiden mahdolliset erot on syytä selvittää. Myöskin maan seittisaastunnan määrällä voi olla merkitystä. Meidän kokeessamme maa oli tartutettu hyvin voimakkaasti viljelemällä siinä kahden vuoden ajan perunaa seittirupisella siemenellä.  

Kokeessa selvitettiin myöskin lajikkeiden reagointia maasaastuntaan. Yhdentoista lajikkeen keskiarvona seitin saastuttama maa laski kokonaissatoa 10 % neitseelliseen maahan nähden. Lajikkeiden seittireaktioissa näytti olevan selvää eroa, mutta se onkin sitten jo seuraavan jutun aihe.