Paavon Perunasivu

Löytyykö Rekordin korvaajaa

Ahvenniemi, P. Käytännön Maamies 1989(2):32-34.

Suomalainen peruna tuntuu elävän lähes jatkuvaa kriisiä. Luonnonolosuhteet näillä raukoilla rajoilla aiheuttavat suuria vuosittaisia heilahduksia sekä satomäärissä että perunan laadussa. Heilahtelut näkyvät säännöllisesti toistuvana ruokaperunan laatua moittivana lehtikirjoitteluna ja jatkuvana riitelyna sadon riittävyydestä. Uudet lajikkeet saattaisivat olla eräs osaratkaisu laatuongelmiin. Miksi meillä viljellään päälajikkeina vuosikymmeniä vanhoja lajikkeita? Löytyykö Rekordin korvaajaa?

Eri perunalajikkeiden viljelyalat ja niiden muutokset 70-luvun puolivälistä lähtien näkyvät maatilahallituksen tilastosta (taulukko 1). Tärkein havainto on viljelyn keskittyminen muutamiin valtalajikkeisiin: 70-luvulla viljeltiin Rekordia ja Pitoa, nyt niiden lisäksi Saturnaa, Bintjeä. Ostaraa ja Sabinaa. Kaikille edellä mainituille, Sabinaa lukuunottamatta. on yhteistä iäkkyys. Sabinakin nuorimpana tulokkaana on ehtinyt olla viljelyssä jo lähes kymmenen vuotta.

Näiden vanhojen lajikkeiden viljelyalojen muutokset ovat olleet varsin huomattavia. Vahvan tärkkelyslajikkeen Saturnan tulo markkinoille söi osan Rekordin ja Pidon viljelyalasta. Tärkkelysteollisuus on eriyttänyt sopimustuotantoaan muusta perunanviljelystä, mikä näkyy Saturnan viljelyalan vähittäisenä kasvuna aivan viime vuosiin asti. Vanhan kotimaisen lajikkeen Pidon viljelyn romahtaminen ei kuitenkaan selity pelkästään Saturnan lisääntymisellä, vaan syitä on haettava muualta. Pohjimmiltaan kyse on kysynnän lopahtamisesta. Kulutustottumusten muutoksen myötä kuoripäällisten keittoperunoiden käyttö vähenee, ja Pidosta hyvin jauhoisena lajikkeena on vähän käyttöä  muihin tarkoituksiin, esimerkiksi laitoskäyttöön.

Sekä Bintjen että Ostaran viljelyn lisääntyminen on tapahtunut Rekordin kustannuksella. Bintjen uusi nousu menee täysin ruokaperunateollisuuden piikkiin. Lajike on hyvän sisäisen laatunsa ansiosta koko Euroopassa tärkein ranskanperunalajike, Suomessa teollisuus on myöskin pyrkinyt siirtymään takavuosien Rekordin käytöstä Bintjeen Bintjen viljelyvarmuus on kuitenkin hyvin heikko ja laadukkaan raaka-aineen tuottaminen edellyttää normaalia suurempaa panostusta viljelytekniikkaan.

Ostaran viljely talviperunaksi on lisääntynyt voimakkaasti aivan viime vuosina. Lajike on kuitenkin tyypiltään varhaisperuna, jonka tärkkelyspitoisuus ja sen myötä jauhoisuus jäävät normaalisti aivan liian huonoksi, jotta lajike soveltuisi ruokaperunaksi talvikäyttöön (taulukko 3). Viljelyn lisääntyminen on sinänsä ymmärrettävää, koska Ostara täyttää suuren aukon lajikevalikoimassamme. Normaalit perunalajikkeet ovat nimittäin poikkeuksetta liian myöhäisiä oloihimme. Niiden nostokausi sijoittuu syyskuulle, jolloin epäedulliset lämpö- ja kosteusolot ovat usein hellävaraisen perunannoston esteenä. Ostaran tyyppisen aikaisen lajikkeen nostoon päästään jo elokuun puolivälissä, jolloin päivät ovat lämpimiä ja peruna saadaan ylös hyvänlaatuisena ja terveenä. Kun vielä Ostaran ulkoinen laatu ja satoisuus ovat hyviä, viljelyalan kasvu ei ole mikään ihme. Ostaran laaja markkinointi ruokaperunaksi onnistuu kuitenkin vain alituotantotilanteessa, jollainen meillä vallitsi parin viime vuoden ajan.

Rekord on säilyttänyt asemansa ruokaperunatuotannon tukipilarina, huolimatta siitä, että viljelyala on jonkin verran pienentynyt Rekordin vahvuus on sen tunnettu viljelyvarmuus. Vaikka se ei olekaan mikään huippuesimerkki virustautien, tyvimädän tai perunaruven kestossa, ne kuitenkaan harvoin aiheuttavat täydellistä katastrofia viljelmällä. Isojen mukuloiden onttousriskiä voidaan pienentää tihentämällä istutusta. Rekord ei saa kovin herkästi pahoja ruhjeita Toisaalta siihen tulee runsaasti pinnanalaisia pikkukolhuja ja kevättalvella kylmiä, hieman pehmenneitä mukuloita lajitellessa mustelmia, jotka paljastuvat vasta kuorinnan yhteydessä. Tätä ongelmaa, kuten muitakaan heikkoon ruokaperunalaatuun liittyviä tekijöitä, ei kuitenkaan näe perunavarastolla, vaan vasta kuluttajan tehdessä armotonta laatuanalyysiä ruoanlaiton yhteydessä.

Edellä mainitut tärkkelys teollisuuden keskittyminen Saturnaan ja ranskanperunateollisuuden suuntautuminen Bintjeen selittävät osan Rekordin viljelyalan laskusta. Merkittävämpi tekijä lienee kuitenkin muutospaineet ruokaperunapuolella. Yllä mainittu Ostaran lisääntyminen Rekordin kustannuksella, jolla haettiin aikaisuutta, on eräs osoitus tästä, toinen on Sabinan viljelyalan nopea kasvu 80-luvun alussa.Sabinan viljelyn lisääntyminen on selvä osoitus siitä, että perunan tuottajat ovat tietoisia Rekordin heikoista käyttöominaisuuksista ja pyrkivät aktiivisesti korvaaviin lajikkeisiin. Hyvännäköinen, matalasilmäinen, keitto-ominaisuuksiltaan hyvä lajike myy itse itsensä, ja ruokaperunan tuottaminenhan on tunnetusti vähintään yhtä paljon markkinointia kuin viljelyä. Vaikka Sabinan siemenkannat romahtivat täysin jo viruskesän -82 seurauksena ja uutta tervettä siementä on ollut laajemmin tarjolla vasta vuodesta -87 lähtien viljely säilyi vaikeina vuosina yllättävänkin vakaana.

 Mistä uusia lajikkeita?

Tällä hetkellä viljeltävät tärkeimmät ruokaperunalajikkeet tulevat kolmesta eri lähteestä: Suomi, Ruotsi ja Keski-Eurooppa (pääasiassa Hollanti ja Länsi-Saksa). Ruokaperunalajikkeiden luetteloa (taulukko 2) tarkasteltaessa kiinnittyy huomio siihen, että kotimaisten lajikkeiden osuus on vähäinen. Tässä lieneekin eräs tärkeimmistä syistä hitaaseen lajikkeiston uusiintumiseen: Nimenomaan meidän olojammne silmällä pitäen perunan jalostustyö on vähäistä.

Tämän tekijän merkitys selkenee tarkasteltaessa keskieurooppalaisten lajikkeiden soveltuvuutta meidän oloihimme. Suurin osa sikäläisestä materiaalista putoaa meillä pois kuvioista liian alhaisen tärkkelyspitoisuuden vuoksi. Tärkkelyspitoisuudeltaan Bintjen tasoa oleva lajike tuottaa sikäläisissä pitkän lämpimän kesän oloissa riittävän jauhoisen sadon, minkä vuoksi sitä jauhoisempien ruokaperunalajikkeiden jalostustarvetta ei siellä ole. Meillä sama lajike tuottaa tärkkelystä 2-3 % -yksikköä vähemmän ja jää vesiperuniaksi. Toisaalta Rekordin tyyppiset tärkkelyspitoiset lajikkeet on Hollannissa yleensä tarkoitettu tärkkelysteollisuuden käyttöön eikä niissä ole kiinnitetty riittävästi huomiota hyvän ruokaperunalajikkeen ominaisuuksiin.

Näin Keski-Euroopasta jää meidän tarkoituksiamme varten käteen varsin vähän. Jauhoisien, meidän oloissamme edes kohtalaisten ruokaperunalajikkeiden löytyminen muualta kuin Pohjoismaista onkin tätä taustaa vasten katsottuna varsin sattumanvaraista. Tällaisia sattumia olivat aikanaan Bintje ja Rekord ja sellaisena voidaan pitää myös uusinta hollantilaista tulokasta Herthaa, joka on sekä ruokaperunana että viljelyoniinaisuuksiltaan selvä edistysaskel Rekordiin nähden. Kotimaisen perunan jalostuksen puuttuessa meidän olojamme ajatellen perunan jalostusta on laajassa mitassa tehty vain Svalöfin kasvinjalostuslaitoksella Ruotsissa. Sieltä ovatkin 80-luvulla ilmestyneet lajikeluetteloomme edellä mainitun Sabinan lisäksi Stina, Rosamunda ja viimeisenä tulokkaana nimenomaan Rekordia korvaamaan tarkoitettua Mathilda.

Uudet lajikkeet

Lajikkeiden menestyminen Rekordiin nähden virallisissa lajikekokeista on esitetty taulukossa 3. Askettäin markkinoille tulleita lajikkeita, joiden viljely tulee laajenemaan Rekordin kustannuksella, ovat edellä mainitut Sabina, Hertha ja Matilda. Kehityskykyisiä lajikkeita ovat myös Podsola ja Semena, joiden kokeet kuitenkin ovat vielä kesken. Sen lisäksi, että nämä uudet lajikkeet ovat ulkoiselta ja sisäiseltä laadultaan hyviä ja sen ansiosta käyttäjäystävällisiä, niillä on myös tiettyjä muita avuja, jotka parantavat niiden viljelyvarmuutta Rekordiin nähden. Mainittakoon esimerkiksi Matildan ja Herthan erittäin hyvä rutonkestävyys ja Y-viruksen kestävyys, Herthan ja Sabinan hyvä ruvenkestävyys ja Semenan aikaisuus.

Kuten edellä olevasta käy ilmi, sekä tarvetta, haluja että mahdollisuuksia Rekordin korvaamiseen on. Laajasti ottaen kysymyksessä on samanaikaisesti perunanviljelyn kohentaminen. Uusilla lajikkeilla on runsaasti hyviä ominaisuuksia, mutta ne myös poikkeavat ominaisuuksiltaan sekä toisistaan että Rekordista. Kunkin lajikkeen ominaispiirteiden tunteminen, hyvien ominaisuuksien hyödyntäminen ja huonojen eliminoiminen oikealla viljelytekniikalla vaatii hyvää tietoa ja taitoa. Lopputulos ponnisteluista tulee kuitenkin myös olemaan hyvälaatuinen, entistä helpommin kaupaksi käyvä tuote.