Paavon Perunasivu

Torju seitti jo siemenestä

 Ahvenniemi, P.  Leipä Leveämmäksi 2002(5):30-31.

Seitin aiheuttamat vauriot

Rhiozoctonia solani -sienen aiheuttama perunaseitti voi pahimmillaan heikentää voimakkaasti sadon määrää ja perunan ulkoista ja sisäistä laatua. Seitti iskee sekä siemenperunasta että maasta käsin itujen kärkiin, varren tyviosaan (versolaikku) ja maavarsiin ja aiheuttaa monenlaista tuhoa.

Sadon määrä laskee ja sadon laatu voi mennä pahoin piloille. Uuteen satoon muodostuu syksyllä seittirupea, joka vie seitin seuraavaan kasvukauteen. Seitti on hyvin moni-ilmeinen ongelma ja seitin toduntakin koostuu siksi välttämättä monesta osasesta.

Seittiruvetonta siementä on mahdollista tuottaa, kunhan siementuotanto suunnitellaan seitin torjunnan ehdoilla. Siemenlohkon täytyisi olla hyvässä viljelykierrossa. Seittirupea muodostuu herkemmin ja vähemmistä tartuntamääristä kuin muita seitin oireita. Siksi hyvänkin vljelykierron tukena täytyy välttämättä olla muitakin seittirupea toruvia toimenpiteitä. Siementuotannon kantasiemenen täytyisi olla seittiruvetonta ja sen puhtaudesta kannattaisi vielä varmistua seittipeittauksella. Seittiruven muodostuminen satoon alkaa vasta perunan tuleentumisen myötä. Siemenperuna taytyisi siksi nostaa mahdollisimman aikaisin ja mahdollisimman pian kemiallisen varsiston hävityksen jälkeen, koska varsiston hävityksen seurauksena peruna "pikatuleentuu" ja seittiruven riski kasvaa nopeasti. Jos perunaa halutaan tuleennuttaa maassa pitempään, se täytyisi nostaa kaksivaiheisesti, eli katkaista mukulan yhteys kasviin ja piilottaa sato uudelleen penkkiin.

Peittaus vähentää tautiriskiä

Seittisen siemenerän peittaaminen vahentää oleellisesti viljelyn seittiriskiä. Varsinkin siemenperunatuotannossa, myöskin omassa siemenlisäyksessä, sen tulisi olla rutiinitoimenpide. Muissa tuotantosuunnissa tartunnan määrällä on luonnollisesti merkitystä torjunnan kannattavuuteen. Torjuntatarpeen ennustaminen siemenen seittirupisuuden määristä on kuitenkin mahdotonta, johtuen olosuhteiden suuresta vaikutuksesta seitin eri oireiden ilmenemiseen. Tartunnan eliminoimiseen on olemassa useita tehokkaita torjunta-aineita. Ongelmana on lähinnä riittavän tehokkaan peittaustuloksen aikaansaaminen. Perunan kastelu peittausaineliuokseen antaa parhaan tehon, mutta on työteknisesti vaikeahko suorittaa ja voi aiheuttaa riskierissä tyvimädän lisääntymistä. Se on onnistuneiden käytännön kokeilujen seurauksena ehkä kuitenkin vakiintumassa käyttöön. Sumutus erityisellä peittauslaitteella, joko erikseen tai istutukseen yhdistettynä, antanee myoskin hyvän tehon. Perunan puuteroiminen kuivapeittausaineella sitä varten kehitetyllä laitteella olisi ehkä myöskin varteenotettava vaihtoehto.

Neljä - viisi välivuotta

Seitin riski pienenee kun viljelykierto pitenee. 4‑5 välivuotta riittää pitämään tartunnan tason perunassa matalana. Välivuosien määrä edelliseen perunaan on ratkaisevaa. Yksikin perunavuosi pitkänkin tauon jälkeen tuo riittävästi seittiä maahan aiheuttamaan seuraavalle perunalle vakavia ongelmia. Seittiä on maassa luontaisesti ja tartunnan määrä kasvaa joka kerta kun perunaa viljellään, vaikka käytettäisiin täysin seititöntä siemenperunaakin. Seittirupinen siemen toki vielä lisää seitin määrää ja pilaa kertarysäyksellä hyvänkin viljelykiertoyrityksen.

Vanhoissa perunamaissa saattaa olla antagonismia seittiä vastaan, mutta sen merkitys tunnetaan vielä Iiian huonosti, jotta sen varaan voisi laskea. Samoin välikasvien vaikutus seittisyyteen tunnetaan huonosti. Seitti on monimuotoinen ja pystyy infektoimaan kaikkia merkittäviä viljelykasveja. Juuri perunaseittiä aiheuttava muoto kuitenkin aiheuttaa tautia ja lisääntyy vain perunalla. Mitä tahansa välikasvia viljeltäessä sen määrän voi olettaa vähenevän. Toisaalta jotkut muita viljelykasveja infektoivat seitin muodot voivat vioittaa myöskin perunaa.

Seitin kanssa kilpailevien organismien määrä kasvaa, kun maahan lisätään orgaanista ainesta, mutta sitä, minkalainen aines olisi seitin torjunnan kannalta parasta, ei tunneta. Jos orgaaaninen aines ei ehdi maatua riittävästi ennen perunan istutusta, tai sitä on käsitelty kemiallisesti, se voi jopa lisätä seitin määrää. Seittiä torjuvista organismeista tehdyillä valmisteilla voidaan torjua seittiä melko tehokkaasti biologisesti. Verticillium biguttatum, seitin mykoparasiitti, estää seittiruven muodostuksen. Mycostop taas torjuu monella kasvilla seitin aiheuttamaa taimipoltetta ja saattaisi toimia myöskin perunaseitin torjunnassa.

Kasvuolosuhteet vaikuttavat

Olosuhteet vaikuttavat usein seitin määrään vähintään yhtä paljon kuin seittitartunnan määrä. Hyvissä kasvuolosuhteissa (melko runsas lannoitus, tasaiset kosteusolosuhteet, perunan kasvulle suotoisat lämpöolot) seitin vaikutukset voivat jäädä vähäisiksi. Tällöin suurehkokaan määrä seittirupea ei välttämättä aiheuta kovin isoja ongelmia. Kylmyys heti istutuksen jälkeen hidastuttaa perunan pintaantuloa ja pahentaa siten itujen infektoitumista. Valoidätys ja siemenmukulan peittäminen alkuvaiheessa vain ohuella, korkeintaan viiden sentin paksuisella multakerroksella, jouduttaa pintaantuloa ratkaisevasti. Epätasaisissa kosteus- ­ja lampöoloissa myöhemmin kesällä taas vähäinenkin seittitartunta voi aiheuttaa halkeilemiselle tai onttoudelle aroissa lajikkeissa pahoja ongelmia ja lisätä millä tahansa lajikkeella sadon epämuotoisuutta. Kosteusolosuhteiden vaihtelu onkin vahingollisempaa laadulle kuin jatkuva märkyys tai kuivuus. Yksittäisistä ravinteista runsas kalsium saattaa parantaa varren solukon kestävyyttä seitin etenemistä vastaan.