Perunaseitti
vaivaa perunan laatua
Ahvenniemi, P. 2006. Puutarhasanomat
2006(4):22-24.
Kaupan
tiskistä löytyvä suomalainen peruna on nykyään
kohtalaisen laadukasta. Sanomistakin yksittäisten erien
laadusta kuitenkin yhä löytyy. Laatuongelmien taustalla on
usein yllättäen yksi ja sama perunan tauti, perunaseitti,
jota on tutkittu muutaman vuoden ajan Helsingin yliopiston
soveltavan biologian laitoksen seittiprojektissa.
Seitti
on maailmanlaajuinen ongelma
Perunaseittiä
aiheuttaa maaperässä viihtyvä Rhizoctonia solani –sieni.
Seitti vioittaa maailmanlaajuisesti lukemattomia
viljelykasveja. Sillä on runsaasti eri alamuotoja, niin
sanottuja anastomoosiryhmiä, joilla on eri isäntäkasveja.
Perunaa vahingoittavan seitin muodon, AG-3:n, ei tiedetä
tartuttavan mitään muuta kasvia. Se on sikäli hyvä
uutinen, että se tarjoaa heti yhden keinon seitin
torjumiseksi: kun pellossa viljellään jotakin muuta kasvia
kuin perunaa, taudin määrä maassa vähenee.
Mitä
seitti sitten aiheuttaa?
Perunaseitin
vaikeus tautina piilee siitä, että useimpia sen aiheuttamia
vaurioita ei voi varmuudella tietää juuri seitin
aiheuttamiksi. Tässä se poikkeaa muista perunan taudeista.
Rupinen peruna on rupinen ja taudinaiheuttajan tietää heti
rupibakteeriksi. Samaten esimerkiksi perunaruton tai
bakteeritautien aiheuttajan tunnistaa heti taudinoireista. Kai
juuri seitin oireiden vaikean tunnistettavuuden vuoksi sen
torjuntaankaan ei ole osattu oikein tosissaan ryhtyä ennen
kuin ihan viime vuosina.
Seitti
pystyy aiheuttamaan perunaan lähes kaikkia mahdollisia
laatuvikoja, muun muassa mukulan epämuotoisuutta,
vihertyneisyyttä, kasvuhalkeamia, kuoppia tai uria mukulan
pintaan, verkkoruven tapaista kuorirosoa, ruskeaa laikkua
mukulan keskelle, onttoutta ja keitetyn perunan vetisyyttä. Näiden
helposti havaittavien laatuvikojen lisäksi seitti laskee
sadon määrää, tärkkelyspitoisuutta ja mukulalukua ja
muuttaa sadon kokojakaumaa. Ainoa varma jälki itse
seittisienestä perunasadossa on musta seittirupi, sienen
kestomuoto, mukuloiden pinnalla.
Mistä
viat sitten aiheutuvat?
Seitti
iskee perunaan herkimmin siemenperunan pinnalla olevasta
seittiruvesta käsin. Myöskin maahan edellisinä syksyinä
kasvijätteiden mukana jääneet pahkat itävät keväisin,
ilmeisesti useamman vuoden ajan, ja tartuttavat perunaa.
Seittisieni voi elää maassa myöskin rihmastona maan
orgaanisen aineksen antamalla ravinnolla ja kasvaa tilaisuuden
tullen perunaan Seitille on tyypillistä, että se pystyy
vioittamaan vain perunan maanalaisia osia, vain melko nuoria
solukkoja, ja sen vuoksi vain lyhyehkön ajan kasvukauden
alussa.
Ensin
vioittuvat idut, jo ennen perunan pintaantuloa. Idunkärkien
vioittumisen seurauksena varsiluku jää normaalia pienemmäksi
ja kasvuston kehitys myöhästyy. Pääasiassa näistä
seikoista johtuu seitin vaikutus sadon määrän ja tärkkelyspitoisuuteen.
Lisäksi varsiluvun pieneneminen johtaa yleensä myöskin
mukulaluvun pienenemiseen samassa suhteessa.
Seuraavaksi
vioittuvat maavarret, heti kohta kun niitä alkaa muodostua
pari viikkoa perunan pintaantulon jälkeen. Kun
maavarren kärki kuolee, siihen ei voi kehittyä mukulaa. Tässä
nopeat syövät hitaat ja seittisen kasvin mukulat muodostuvat
lopulta hyvin lyhyisiin maavarsiin tiiviiksi ryppääksi. Myöhemmin
mukulat painautuvat kasvaessaan yhä tiukemmin toisiaan vasten
ja voivat kehittyä pahoin epämuotoisiksi. Sen lisäksi
tiiviin mukulapesän ylimmät perunat pilkistävät herkästi
ulos penkistä ja vihertyvät.
Kolmas
seitille otollinen vaihe on mukulanmuodostuksen alku, koska
aivan pienten mukuloiden pinta on seitille arkaa. Pienen
mukulan hyvin pinnallinenkin infektoituminen riittää
aiheuttamaan myöhemmin perunan kasvun myötä verkkoruven
tapaista kuorirosoa. Lajikkeilla, jotka saavat herkästi
kasvuhalkeamia, tällainen pinnan ärsytys riittää
laukaisemaan halkeilemisreaktion. Jälsikerrokseen asti
ulottuvasta infektiosta seuraa mukulaan syviä kuoppia, jotka
usein sekoitetaan sepän toukkien aiheuttamiin madonreikiin.
Kun
kaikkeen edellämainittuun vielä lisää, että varsien
tyveen ituvaurioiden jäljiltä jäävä versolaikku saattaa
haitata ravinteiden ja yhteyttämistuotteiden kulkeutumista
varressa ja siten pahoin häiritä kasvin normaalia
aineenvaihduntaa, paketti alkaakin olla kasassa. Seitti pilaa
kokonaisvaltaisesti hyvän sadon edellytykset. Pellosta nousee
syksyllä hyvin sekalaista seurakuntaa.
Miten
seittiä torjutaan?
Seitin
torjunta ei loppujen lopuksi kovin kummoista vaadi, kun vain
on ensin tiedostettu seitin riskit ja torjunnan tarpeellisuus.
Koska seitti tartuttaa herkimmin ja pääasiassa siemenessä
olevasta seittiruvesta käsin, on seittiruveton siemenperuna
kaiken a ja o. Seittirupea taas muodostuu vain tuleentuvaan
perunaan ja varsinkin silloin, kun varsisto hävitetään
kemiallisesti. Seittiruven voi siksi estää yksinkertaisesti
välttämällä seuraavan vuoden siemeneksi tarkoitetun
perunan varsiston hävitystä ja nostamalla tällainen
perunaerä ennen kuin seittiruven muodostus on alkanut. Tämä
neuvo koskee tietenkin niin myyntisiemenen tuottamista kuin
tilan omaa siemenlisäystäkin.
Jos
siemenerässä sitten kuitenkin on kaikesta huolimatta
seittirupea, kirvestä ei ole vielä syytä heittää kaivoon.
Siemenen kastelupeittaus on nimittäin osoittautunut
tehokkaaksi menetelmäksi päästä siemenperäisestä seitistä
eroon. Maatartuntaan seittipeittauksella ei kuitenkaan ole
vaikutusta. Tavasta, millä siemenperuna saatetaan märäksi,
ei ole niin väliä. Aiemmat pelot bakteeritautien lisääntymisestä,
kun siemenperuna kastellaan, eivät myöskään ole
toteutuneet. Jos siemen peitataan jo ennen idättämisen
aloittamista, se täytyy tietenkin kuivata huolellisesti
tuulettamalla.
Koska
seitti on myös maalevintäinen tauti, on myöskin
viljelykierrolla vaikutusta seitin määrään. Jos
edellisvuoden sadossa oli paljon seittirupea, on pelättävissä,
että myöskin maahan jäi paljon tartuntaa. Varsinkin silloin
välivuoden tai parin pitäminen perunan viljelyssä olisi
paikallaan. Ainakaan siemenperunaa ei samalla lohkolla pitäisi
viljellä heti seittisen sadon jälkeen.
Perunan
nopea alkukehitys voisi vähentää ennen pintaantuloa
tapahtuvaa itujen vaurioitumista. Pelkästään idätyksellä
aikaansaatava etu on kuitenkin marginaalinen, jos peruna
istutetaan niin isoon penkkiin, että idätetynkin pintaantulo
kestää lähes kolme viikkoa. Näinhän nykyään on
valitettavasti useimmiten asianlaita. Jos idätykseen
yhdistettäisiin hieman myöhäistetty istutus lämmenneeseen
maahan ja istutettaisiin mahdollisimman matalaan penkkiin,
peruna tulisi pintaan jopa alle kymmenessä päivässä. Tällaisella
kasvuvauhdilla olisi jo käytännön merkitystä seitin
torjunnassa.
Seitin
torjunnan tarve on kärjistänyt nykyaikaisessa siemenperunan
käsittelyssä piilevän
melko ison ongelman: miten pitää isot siemenperunamäärät
optimaalisissa olosuhteissa ennen istutusta? Tilan peruna-ala
voi olla kymmeniä hehtaareja eikä siemenen kunnolliseen
valoidätykseen ole mitään mahdollisuuksia. Isoissa
laatikoissa tai säkeissä idätettäessä taas lämpötila ja
kosteus perunamassan sisällä nousee seitille sopivaksi ja
idut voi olla seitin vioittamia jo ennen istutusta. Laatikon
sisässä muodostuvat pimeäidut eivät ole muutoinkaan välttämättä
hyödyllisiä. Herääkin kysymys, eikö olisi parempi pitää
siemenperuna lähes istutukseen asti mahdollisimman viileässä,
eikä yrittääkään idättää sitä. Kun kunnollisia idätysoloja
ei pysty kuitenkaan luomaan.
Miten
tästä eteenpäin?
Kasvitaudin
torjunta onnistuu harvoin tuosta vain ruiskuttamalla. Syy on
usein siinä, että taudin esiintyminen johtuu pohjimmiltaan
viljelyn vääristyneistä rakenteista. Perunaseitin kohdalla
tämä näkyy oikein selvästi. Varsiston hävittäminen
siementuotannossa, monokulttuuri vallitsevana viljelymuotona,
siemenen idättäminen suurina massoina ja perunan
istuttaminen isoon penkkiin ovat kaikki vallitsevia (vääriä)
viljelykäytäntöjä, joiden seurauksena meillä on
seittiongelma. Näiden väärien käytäntöjen oikaiseminen
vaatii, paitsi ongelman tiedostamista, myös runsaasti uutta
taloudellista panostusta.
Se,
miten hyvin seittiongelma pystytään hoitamaan, riippuukin
eniten siitä, miten paljon seitillä on vääntöä muuttaa
viljelytottumuksia. Monokulttuurin kampeamiseen seittiongelman
tiedostaminen tuskin riittää, mutta siementuotannon
joidenkin toimintatapojen muuttumiseen ja siemenperunan käsittelyn
kehittämiseen terveempään suuntaan sillä saattaa olla
vaikutusta. Ja seittipeittausta voidaan aina käyttää
tulipalon torjuntana, jos kaikki muu pettää.
Kuvat:
Seittisen
kasvin mukulapesä
Terveen
kasvin mukulapesä
Seittirupea
mukulan pinnassas
Terve
perunaerä
Seittinen
perunaerä
Vioittuneita
nuoria mukuloita
Seitin
vioittamia ituja
Versolaikkua
Vioittuneita
maavarsia
|
