Perunaseittitutkimuksen
satoa
Ahvenniemi, P. 2006.
Kuuma Peruna 2006(2):18-19.
Helsinin yliopistolla Viikissä meneillään oleva
seittitutkimus on nyt johtopäätösten teon vaiheessa.
Tuloksista on jo jalostettu perunaseittisivusto Internetiin (www.saunalahti.fi/ahven/perunaseitti).
Sieltä löytyy paitsi selkeät seitintorjuntaohjeet myös
paljon muuta hyödyllistä tietoa seitistä. Seittitutkimusten
ansiosta käsitykset
seitistä ovat sekä muuttuneet että tarkentuneet.
Seuraavassa joitakin uusia ajatuksia. Lisäksi
kerrotaan tärkeimmät keinot seittiruven torjumiseksi
siementuotannosta.
Seittitartunnan vaiheet
Siemenperäisen seittitartunnan
eri vaiheet selvitettiin koko kesän kattavin koenostoin.
Havaittiin, että seitti pystyy selvästikin tartuttamaan vain
kaikkein uusimpia perunan osia, ja ainoastaan maan alla
sijaitsevia. Tartuntavaiheita on kolme: idut, maavarret ja
pienet mukulat. Näillä kaikilla vaiheilla on selkeästi omat
erilliset vaikutuksensa perunan sadonmuodostukseen ja laatuun.
Vioitettuaan pikkumukuloita seitin loppukesä kuluu lähinnä
syksyä ja perunan tuleentumista odotellessa, jolloin se
muodostaa seittirupea perunan maanalaisiin osiin.
Seitin vaikutukset
Seitti laskee selvästi satotasoa. Se johtuu pääasiassa
siitä, että idunkärjet vioittuvat ja sen seurauksena
perunan pintaantulo myöhästyy, alkukehitys hidastuu ja
varsiluku laskee. Tästä samasta kasvun hidastumisesta johtuu
myös seittisen sadon matala tärkkelyspitoisuus.
Maavarsien kärkien vioittuminen puolestaan johtaa
tiiviiseen mukulapesään ja sen seurauksena mukuloiden epämuotoissuuteen,
vihertymiseen ja juovaisuuteen. Maavarsivioituksista seuraa myös
sadon vinoutunut kokojakauma: pienten ja ylisuurten mukuloiden
osuus kasvaa, keskikokoisten laskee.
Pienten mukuloiden vioittumisesta seuraa verkkorupea
muistuttavaa kuorirosoa ja varsinkin mukulan itupäähän
kuoppaisuutta ja epämuotoisuutta. Mukuloiden infektoituminen
aiheuttaa myös kasvuhalkeamia, jos lajike on kasvuhalkeamille
arka.
Tietyt laatuviat johtuvat seittisen kasvin epätasaisesta
kasvurytmistä. Sellainen on esimerkiksi mukuloiden onttous
onttoudelle aroilla lajikkeilla. Samoin seitti aiheuttaa
joskus mukuloihin kyhmyisyyttä, nk. joulukuusi-ilmiön.
Terve siemen/peittaus
Seittiruven merkitys tärkeimpänä tartuntalähteenä
tuli korostetusti esiin tutkimuksissa. Jo muutama seittipahka
per mukula laskee sadon määrää. Siksi terve, täysin
seittiruveton siemenperuna on kaikkein tärkein torjuntakeino.
Jos siemenessä kuitenkin on seittirupea, siemenen peittaus
auttaa huomattavasti. Se nostaa satotason terveen tasolle ja vähentää
oleellisesti seitin aiheuttamia laatuhaittoja. Siksi kaiken
siemenen rutiinipeittaus on suositeltavaa, kunnes
seittiruvettoman siemenen tuottaminen varmasti hallitaan.
Peittaus ei kuitenkaan tapa kaikkea tartuntaa
siemenestä, varsinkin jos seittipahkat ovat isoja. Tämä on
syytä ottaa huomioon siementuotannossa, koska pienikin määrä
tartuntaa riittää aiheuttamaan satoon uutta seittirupea. Lisäksi
peittaus ei tehoa lainkaan maatartuntaan. Siksi peittaus
yksistään ei takaa uuden sadon seittiruvettomuutta, vaan
tarvitaan muitakin toimia.
Siemenen kastumisen mahdollinen tyvimätää lisäävä
vaikutus tulee ottaa huomioon, varsinkin tyvimädänaroilla
lajikkeilla. Niin kutsuttu ULV-peittaus (ultra low volume
–spray) on turvallisin peittausvaihtoehto, koska siinä
peruna ei kastu lainkaan. Myyntisiemenen peittaukseen se on
ainoa kyseeseen tuleva vaihtoehto. Myöskään vasta
istutuksen yhteydessä suoritettava kastelupeittaus ei aiheuta
tyvimätäongelmia, koska maassa peruna kostuisi joka
tapauksessa.
Tuleentuminen ja varsiston hävitys kiihdyttävät
seittiruven muodostusta
Pyrittäessä seittiruvettomaan satoon kaikkein tärkeintä
on nostaa peruna riittävän aikaisin, ennen kuin
tuleentuminen on laukaissut seittiruven muodostuksen.
Varsinkin aikaisten lajikkeiden kanssa pitää olla tarkkana,
ettei niiden tuleentuminen pääse yllättämään. Varsiston
hävitys jouduttaa seittiruven muodostusta. Tutkimustemme
mukaan marginaalia varsiston hävityksen jälkeen on vain
kymmenen vuorokautta ja sen ajan kuluessa peruna pitäisi
pystyä nostamaan.
Seitti iskee myös maasta käsin
Myös maatartunta aiheuttaa seittiongelmia. Yksi
kolmesta vuodesta perunaa on yleensä riittävä vuoroviljely
maatartunnan määrän pudottamiseksi turvalliselle tasolle.
Seittiä voi kuitenkin vielä silloinkin piillä pellossa
laikuttain niin paljon, että se riittää aiheuttamaan uuteen
satoon seittirupea. Siis siementuotannossa sadonkorjuun
ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana, vaikka vuoroviljelyä
noudatettasiinkin.
Maatartunnan määrään vaikuttaa viljelykierron
ohella ennen muuta se, miten paljon seittirupea on jäänyt
maahan edellisellä perunanviljelykerralla. Sitä voi vähentää
kyntämällä pintakerroksen seittitartuntaa mahdollisimman
syvälle, seitille epäedullisiin olosuhteisiin.
Siemenperunan olosuhdehallinta tärkeää
Siementen olosuhdehallinta on seitin ja muidenkin
tautien osalta hyvin tärkeää ja se laiminlyödään liian
usein. Seittirupi itää, kun lämpötila nousee ja
suhteellinen kosteus nousee sataan prosenttiin, kuten siementä
idätettäessä helposti tapahtuu. Hyvä varoitussignaali on
juurien muodostuminen, koska se lähtee käyntiin
samanlaisissa oloisuhteissa kuin seittiruven itäminen.
Jos siementä ei valoidätetä pikkulaatikoissa, se täytyisi
säilyttää mahdollisimman viileässä (+4 astetta) lähelle
istutusta ja nostaa vasta viikkoa ennen istutusta virittymään.
Aikaiset lajikkeet tuskin tarvitsevat edes virittymistä.
Perunoiden kostumisen estämiseksi ja jotta tuulettaminen
olisi ylipäänsä mahdollista, uusi siemen täytyisi heti sen
saavuttua tilalle tyhjentää laatikoihin.
Kuvat:
Seittirupi
Versolaikku
Maavarsivioitukset
Ituvauriot
|
