Paavon Perunasivu

Perunaseittitutkimuksen satoa

Ahvenniemi, P. 2006. Kuuma Peruna 2006(2):18-19.

Helsinin yliopistolla Viikissä meneillään oleva seittitutkimus on nyt johtopäätösten teon vaiheessa. Tuloksista on jo jalostettu perunaseittisivusto Internetiin (www.saunalahti.fi/ahven/perunaseitti). Sieltä löytyy paitsi selkeät seitintorjuntaohjeet myös paljon muuta hyödyllistä tietoa seitistä. Seittitutkimusten ansiosta  käsitykset seitistä ovat sekä muuttuneet että tarkentuneet. Seuraavassa joitakin uusia ajatuksia. Lisäksi  kerrotaan tärkeimmät keinot seittiruven torjumiseksi siementuotannosta.

Seittitartunnan vaiheet

Siemenperäisen seittitartunnan eri vaiheet selvitettiin koko kesän kattavin koenostoin. Havaittiin, että seitti pystyy selvästikin tartuttamaan vain kaikkein uusimpia perunan osia, ja ainoastaan maan alla sijaitsevia. Tartuntavaiheita on kolme: idut, maavarret ja pienet mukulat. Näillä kaikilla vaiheilla on selkeästi omat erilliset vaikutuksensa perunan sadonmuodostukseen ja laatuun. Vioitettuaan pikkumukuloita seitin loppukesä kuluu lähinnä syksyä ja perunan tuleentumista odotellessa, jolloin se muodostaa seittirupea perunan maanalaisiin osiin.

Seitin vaikutukset

Seitti laskee selvästi satotasoa. Se johtuu pääasiassa siitä, että idunkärjet vioittuvat ja sen seurauksena perunan pintaantulo myöhästyy, alkukehitys hidastuu ja varsiluku laskee. Tästä samasta kasvun hidastumisesta johtuu myös seittisen sadon matala tärkkelyspitoisuus.

Maavarsien kärkien vioittuminen puolestaan johtaa tiiviiseen mukulapesään ja sen seurauksena mukuloiden epämuotoissuuteen, vihertymiseen ja juovaisuuteen. Maavarsivioituksista seuraa myös sadon vinoutunut kokojakauma: pienten ja ylisuurten mukuloiden osuus kasvaa, keskikokoisten laskee.  

Pienten mukuloiden vioittumisesta seuraa verkkorupea muistuttavaa kuorirosoa ja varsinkin mukulan itupäähän kuoppaisuutta ja epämuotoisuutta. Mukuloiden infektoituminen aiheuttaa myös kasvuhalkeamia, jos lajike on kasvuhalkeamille arka.

Tietyt laatuviat johtuvat seittisen kasvin epätasaisesta kasvurytmistä. Sellainen on esimerkiksi mukuloiden onttous onttoudelle aroilla lajikkeilla. Samoin seitti aiheuttaa joskus mukuloihin kyhmyisyyttä, nk. joulukuusi-ilmiön.

Terve siemen/peittaus

Seittiruven merkitys tärkeimpänä tartuntalähteenä tuli korostetusti esiin tutkimuksissa. Jo muutama seittipahka per mukula laskee sadon määrää. Siksi terve, täysin seittiruveton siemenperuna on kaikkein tärkein torjuntakeino. Jos siemenessä kuitenkin on seittirupea, siemenen peittaus auttaa huomattavasti. Se nostaa satotason terveen tasolle ja vähentää oleellisesti seitin aiheuttamia laatuhaittoja. Siksi kaiken siemenen rutiinipeittaus on suositeltavaa, kunnes seittiruvettoman siemenen tuottaminen varmasti hallitaan.

Peittaus ei kuitenkaan tapa kaikkea tartuntaa siemenestä, varsinkin jos seittipahkat ovat isoja. Tämä on syytä ottaa huomioon siementuotannossa, koska pienikin määrä tartuntaa riittää aiheuttamaan satoon uutta seittirupea. Lisäksi peittaus ei tehoa lainkaan maatartuntaan. Siksi peittaus yksistään ei takaa uuden sadon seittiruvettomuutta, vaan tarvitaan muitakin toimia.

Siemenen kastumisen mahdollinen tyvimätää lisäävä vaikutus tulee ottaa huomioon, varsinkin tyvimädänaroilla lajikkeilla. Niin kutsuttu ULV-peittaus (ultra low volume –spray) on turvallisin peittausvaihtoehto, koska siinä peruna ei kastu lainkaan. Myyntisiemenen peittaukseen se on ainoa kyseeseen tuleva vaihtoehto. Myöskään vasta istutuksen yhteydessä suoritettava kastelupeittaus ei aiheuta tyvimätäongelmia, koska maassa peruna kostuisi joka tapauksessa.

Tuleentuminen ja varsiston hävitys kiihdyttävät seittiruven muodostusta

Pyrittäessä seittiruvettomaan satoon kaikkein tärkeintä on nostaa peruna riittävän aikaisin, ennen kuin tuleentuminen on laukaissut seittiruven muodostuksen. Varsinkin aikaisten lajikkeiden kanssa pitää olla tarkkana, ettei niiden tuleentuminen pääse yllättämään. Varsiston hävitys jouduttaa seittiruven muodostusta. Tutkimustemme mukaan marginaalia varsiston hävityksen jälkeen on vain kymmenen vuorokautta ja sen ajan kuluessa peruna pitäisi pystyä nostamaan.

Seitti iskee myös maasta käsin

Myös maatartunta aiheuttaa seittiongelmia. Yksi kolmesta vuodesta perunaa on yleensä riittävä vuoroviljely maatartunnan määrän pudottamiseksi turvalliselle tasolle. Seittiä voi kuitenkin vielä silloinkin piillä pellossa laikuttain niin paljon, että se riittää aiheuttamaan uuteen satoon seittirupea. Siis siementuotannossa sadonkorjuun ajoituksen kanssa pitää olla tarkkana, vaikka vuoroviljelyä noudatettasiinkin.

Maatartunnan määrään vaikuttaa viljelykierron ohella ennen muuta se, miten paljon seittirupea on jäänyt maahan edellisellä perunanviljelykerralla. Sitä voi vähentää kyntämällä pintakerroksen seittitartuntaa mahdollisimman syvälle, seitille epäedullisiin olosuhteisiin.

Siemenperunan olosuhdehallinta tärkeää

Siementen olosuhdehallinta on seitin ja muidenkin tautien osalta hyvin tärkeää ja se laiminlyödään liian usein. Seittirupi itää, kun lämpötila nousee ja suhteellinen kosteus nousee sataan prosenttiin, kuten siementä idätettäessä helposti tapahtuu. Hyvä varoitussignaali on juurien muodostuminen, koska se lähtee käyntiin samanlaisissa oloisuhteissa kuin seittiruven itäminen.  

Jos siementä ei valoidätetä pikkulaatikoissa, se täytyisi säilyttää mahdollisimman viileässä (+4 astetta) lähelle istutusta ja nostaa vasta viikkoa ennen istutusta virittymään. Aikaiset lajikkeet tuskin tarvitsevat edes virittymistä. Perunoiden kostumisen estämiseksi ja jotta tuulettaminen olisi ylipäänsä mahdollista, uusi siemen täytyisi heti sen saavuttua tilalle tyhjentää laatikoihin.

 

Kuvat:

Seittirupi

Versolaikku

Maavarsivioitukset

Ituvauriot