Perunalajikkeista on moneksi

Sivu1 jpg
Sivu2 jpg
Sivu3 jpg

Tästä lajiketaulukkoon

Ahvenniemi, P. 2007. Puutarhasanomat 9/2007: 22-24.

Perunalajikkeissa löytyy, sillä tarjolla on lähes kuuttakymmentä lajiketta. Perunasta kehitetään yhä uusia tuotteita ja raaka-aineelta vaaditaan yhä enemmän, ja uusi lajike on lähes patenttiratkaisu raaka-aineongelmiin. Ruokaperunamarkkinoillakin lajike nähdään edelleen tärkeänä kilpailuvalttina. Lisäksi lajikkeen agronomisilla ominaisuuksilla, kuten satoisuudella, riittävällä aikaisuudella ja monipuolisella taudinkestävyydellä, on kaikessa perunan tuotannossa kekeinen sija, ja pienetkin parannukset kiinnostavat. Lajike-edustajien aktiivinen tarjonta ja keskinäinen kilpailu on myös omiaan pitämään yllä kiinnostusta lajikkeisiin.

Jalostus ulkomaisissa käsissä

Puolet meillä viljeltävistä perunalajikkeista tulee Hollannista. Se ei ole mikään ihme, sillä hollantilaiset lajikkeet hallitsevat markkinoita koko Euroopan laajuisesti. Hollannin jälkeen seuraavina tulevat Ruotsi, Saksa ja Tanska. Eurooppalaisten lajikkeiden manestyminen täällä pohjan perillä on ennen kaikkea sen ansiota, että peruna on melko päivänpituusneutraali laji: sama lajike voi menestyä periaatteessa yhtä hyvin Välimeren maissa ja Lapin yöttömässä yössä. Suomessa kehitettyjen lajikkeiden osuus perunamarkkinoista on tällä hetkellä vaatimaton. Se johtuu pelkästään siitä, että perunan jalostukseen satsataan meillä liian vähän varoja.
 
Lajike-edustukset selkiytyvät ?

Ainoastaan omistajalla on oikeus tuottaa lajikkeesta korkeampia, perussiementason siemenluokkia. Tällä tavoin, hallitsemalla perussiementuotantoa, lajike-edustaja pystyy pitämään hallussaan myös sertifioidun käyttösiemenen kauppaa. Siksi siementuotantoa harjoittavat yritykset tekevätkin mielellään lajikkeiden edustussopimuksia kasvinjalostuslaitosten kanssa.

Keskolla oli tällainen sopimus ruotsalaisen Svalöfin kasvinjalostuslaitoksen kanssa jo 60-luvun alusta ja 90-luvun alusta, ruotsalaisen kasvinjalostuksen yhdistyttyä, Svalöf Weibullin kanssa. Kesko ryhtyi lisäksi 80-luvun lopulla edustamaan hollantilaisen Agricon ruokaperunalajikkeita. Myös Svalöf Weibull ja Agrico ovat nykyään kiinteässä yhteistyössä keskenään, sillä SW Seediksi nimensä muuttanut Svalöf Weibull on keskittänyt koko perunan jalostuksensa Emmeloordissa Hollannissa sijaitsevalle jalostuslaitokselleen, kiinteäksi osaksi Agricon kasvinjalostusta. Agricon lajikkeiden pohjoismainen edustus on Weibull Trädgård Ab:lla, puutarhatarvikekauppaa harjoittavalla SW Seedin tytäryhtiöllä. Samaan yritykseen kuuluu myös Uumajassa toimiva IVK, joka on pitkälti Suomen SPK:ta vastaava terveen kanta-aineiston tuottaja.

Tärkkelystä jauhaneella Hämeen perunalla puolestaan oli edustussopimus Agricon tärkkelysperunalajikkeista. Tämä yhteistyökuvio jatkui myöhemminkin Raision ostettua Hämeen Perunan ja edelleen Ciba-Gagyn ostettua tärkkelystuotannon Raisiolta. Tätä perua joidenkin Agricon tärkkelyslajikkeiden oikeudet ovat nykyään Lapuan perunalla, toisella Ciban tärkkelystuotantoa Suomessa pyörittävistä yrityksistä.

Raisio jylläsi aikanaan lajikerintamalla muutoinkin kuin tärkkelyslajikkeiden edustajana. Raision Ruokaperunateollisuus Vihannissa ryhtyi jo 80-luvun lopulla edustamaan hollantilaisen Meijerin lajikkeita. Ruokaperunateollisuuden siirryttyä Pohjoisen Kantaperunan, Potwellin ja liikemies Markku Tuulin perustaman Profoodin haltuun Meijerin lajikkeiden edustus on nyt ilmeisesti matkaamassa Suomen Siemenperunakeskukseen, joka muuttuu tällä tavoin pelkästä korkeampien siemenluokkien tuottajasta myös lajike-edustajaksi ja sertifioidun siemenen tuottajaksi. SPK on hoitanut jo aiemmin vanhojen vapaiden lajikkeiden ylläpitoa ja tuottanut niistä myös sertifioitua myyntisiementä.

Kaksikymmenvuotisjuhlia tänä syksynä viettävä, Pyhäjoelta startannut Kantaperuna aloitti toimintansa Van Goghin edustussopimuksella hollantilaisen ZPC:n kanssa. Sadokas, Tyrnävällä hieman myöhemmin aloittanut toinen siemenperunatalo, puolestaan edusti hollantilaisen Hetteman lajikkeita ja toi ne mukanaan yhdistyessään Kantaperunan kanssa Pohjoisen Kantaperunaksi. Lajikeoikeuksien kimputtaminen sujuikin juohevasti, koska myös näiden yritysten hollantilaiset yhteiskumppanit ZPC ja Hettema yhdistyivät suunnilleen samoihin aikoihin HZPC:ksi. HZPC:n lisäksi Pohjoisen Kantaperuna edustaa nykyään saksalaisten Solanan ja Saatzucht Fritz Langen lajikkeita ja kotimaisen Boreal kasvinjalostuksen ruokaperunalajikkeita.

Edellämainittujen lisäksi siementalo S.G. Niemisellä on perinteisesti ollut edustuksessaan myös joitakin yksittäisiä perunalajikkeita. Myös muutama uusi toimija on syytä mainita, esimerkiksi SPK-taustaisen Heikki Markuksen perustana Finpom, joka edustaa Europlantin lajikkeita. Europlant on saksalainen siemenperunan tuottaja ja usean jalostuslaitoksen yhteenliittymä, joka teki aiemmin yhteistyötä Agricon kanssa. Ruokaperunapakkaamojen ja kuorimoiden yhteinen markkinointiyritys Potwell puolestaan edustaa Suomessa joitakin hollantilaisen van Rijnin lajikkeita, tanskalaisen Scanax Ab:n kautta, jolla on van Rijnin lajikkeiden pohjoismaiset oikeudet. Lisäksi närpiöläinen H. Norrholm edustaa joitakin tanskalaisen Landbrugets Kartoffelfondin lähinnä luomutuotantoon soveltuvia lajikkeita.
 
Viljelyarvon testaus loppunut?

Lajikkeien markkinoilletuloa on perinteisesti edeltänyt sen viljelyarvon testaus virallisissa lajikekokeissa, minkä jälkeen sen on voinut hakea kansalliseen lajikeluetteloon. Intoa kokeiluttaa lajikkeita virallisissa lajikekokeissa ja hakea ne lajikeluetteloon on pitänyt yllä sääntö, että lajikkeesta ei voi ennen listautumista tuottaa Suomessa sertifioitua siementä. EU muutti tässäkin suhteessa kaiken, ja nykyään lajikkeen sertifioinnin ehdoksi riittää, että se on EU-lajikeluettelossa, joka on kaikkien kansallisten lajikeluetteloiden yhdistelmä. Tästä on seurannut, että uusien ruokaperunalajikkeiden testaus virallisissa lajikekokeissa on tyrehtynyt ja kansalliseen lajikeluetteloon on vuoden 2004 jälkeen haettu vain yhtä uutta ruokaperunaa.

Uusien lajikkeiden ominaisuuksien tutkiminen meidän oloissamme keskittyy nyt yksinomaan lajike-edustajien omiin vertaileviin kokeisiin, joita ne suorituttavat pääasiassa MTT:n tutkimusasemilla. Kaiken kukkuraksi vielä Kesko lopetti viime keväänä kokonaan edustamiensa Svalöf Weibullin ja Agricon lajikkeiden vertailevatkin kokeet Hahkialan koetilallaan. Aika näyttää, mihin virallisten lajikekokeiden puuttuminen ja muutoinkin vähäinen panostus lajiketutkimuksiin lopulta johtaa.

Viralliset lajikekokeet on korvannut lähinnä uusien lajikkeiden pienimuotoinen kokeilu käytännön viljelyssä. Sen hyvä puoli on, että uuden lajikkeen satoa voidaan kokeilla heti juuri siihen käyttötarkoitukseen mihin se on hankittu ja viljelty. Ensimmäinen kokeiluttajahan on nykyään, yhteistyössä lajike-edustajan kanssa, yleensä perunatuotteita jalostava yritys tai ruokaperunapakkaamo. Sadon ulkoinen laatu voidaan testata yrityksen raakaerätarkastusten yhteydessä ja prosessilaadustakin saadaan tuotantolinjalta välitön palaute. Ensimmäiset viljely-yritykset tapahtuvat kuitenkin aina keskimääräistä paremmilla lohkoilla eivätkä niiden antamat lupaukset ehkä välttämättä toteudukaan laajassa viljelyssä.

Jalostajalle tulonmuodostusta

Pystyäkseen rahoittamaan jalostustyön myös kasvinjalostajan täytyy saada pieni siivu siemenen hinnasta. Tätä on pyritty turvaamaan useammallakin eri tavalla. UPOV-järjestelmän mukaisesti suojattujen lajikkeiden siemenhintaan sisältyy ns. rojalti, jonka siemenen myyjä tulouttaa jalostajalle. Jalostaja määrittelee rojaltin koon ja se on yleensä suurimmillaan lajikkeen tullessa markkinoille. Sen ohella Suomen valtio kerää vanhoista suojaamattomista lajikkeista ns. kasvinjalostusmaksua, 0.58 senttiä kilolta, ja tulouttaa kertyneet varat hakemusten perusteella lajikkeiden suomalaisille edustajille.
 
Kolmas rahankeruutapa on ns. TOS-maksu, joka tuli Suomessa voimaan vuonna 2001. Sen mukaan jalostajalla on oikeus korvaukseen perunalajikkeen käytöstä, 20 euroa hehtaarilta, myös silloin, kun viljelijä jättää suojatun lajikkeen siementä omaan käyttöön ensimmäisen viljelyvuoden jälkeen. Suomessa suojatuista perunalajikkeista maksua kerätään tiloilta, joilla perunaa viljellään yli kahden hehtaarin alalla, EU-suojattujen lajikkeiden osalta tiloilta, joilla perunaa viljellää yli seitsemän hehtaaria.

Mihin lajikkeet kelpaavat?

Perunalajikkeita pyritään jalostamaan erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tärkkelystuotantoa varten jalostetut lajikkeet eivät yleensä sovellu kovin hyvin mihinkään muuhun käyttöön, koska niissä ei välttämättä ole tarvittavia laatuominaisuuksia. Ruokaperunateollisuuteen tai ruokaperunaksi soveltuvien lajikkeiden käyttö sen sijaan rajoittuu harvoin vain jompaan kumpaan. Varhaisperunoilta taas vaaditaan mahdollisimman nopeaa mukulasadon muodostusta.

Jotta kuluttajan olisi helpompi hahmottaa ostamansa perunan soveltuvuutta erilaisiin käyttötarkoituksiin, keitetyn perunan mallon rakennetta on alettu kuvata yksinkertaisella värikoodauksella: vihreä tarkoittaa kiinteämaltoista ja koossapysyvää salaattiperunaa, punainen taas jauhoista ja herkästi rikkikiehuvaa muusiperunaa. Keltainen puolestaan on siitä väliltä, hieman jauhoinen ja melko laajaan käyttöön sopiva yleisperuna. Väriluokitusta sovelletaan yleisesti lajikekohtaisesti, vaikka sama lajike voikin tuottaa eri kasvuolosuhteissa hyvinkin vaihtelevaa jauhoisuutta. Keitetyn perunan mallon rakenne on avainasemassa myös ruokaperunateollisuudessa, mutta sen lisäksi teollisessa käytössä on otettava erityisesti huomioon mallon tummumistaipumukset, varsinkin raaka- ja keittotummuminen ja tummuminen rasvapaistossa. Myös lajikkeen soveltuvuus kuorintaan, eli mukulan sopiva pyöreähkö muoto ja matalasilmäisyys ovat teollisessa käytössä tärkeitä laatuom.inaisuuksia.

Viralliset lajikekokeet läpikäyneen lajikkeen sijoittaminen oikeaan väriin ja aikaisuusluokkaan on helppoa, koska sen tuloksia voidaan verrata kokeiden tunnettuihin mittarilajikkeisiin. Monien uusien lajikkeiden, jotka eivät ole olleet virallisissa lajikekokeissa, ominaisuudet ovat sen sijaan vielä arvailujen varassa. Keski-Euroopassa määritelty lajikkeen keittolaatu ei useimmiten pidä kutiaan täällä meillä, koska keitetyn perunan mallon rakenteeseen ratkaisevasti vaikuttava perunan tärkkelyspitoisuus on täällä pohjoisessa viljellyssä perunassa normaalia matalampi. Useimmat lajikkeet eivät myöskään ehdi tuleentua normaalilla tavalla viileähkössä ilmatossamme. Uusien lajikkeiden keittolaatua kuvaava värikoodi ja aikaisuus on kuitenkin jouduttu määrittämään oheisessa taulukossa, kotimaisen tutkitun tiedon puuttuessa, jalostajan ilmoituksen perusteella, ja ne kuvaavat siksi lähinnä Keski-Euroopassa tuotetun perunan ominaisuuksia.

Kaikki haluaisivat keltaisiksi

Monenlaiseen käyttöön soveltuvan yleisperunan leima on lajikkeen menestyksen paras tae. Se ei kuitenkaan yksistään riitä, vaan lisäksi lajikkeen pitää olla riittävän viljelyvarma. Van Gogh, joka on ollut jo pitkään selvästi isoin perunalajikkeemme, on tästä hyvä esimerkki. Sen avuja on juuri hyvä viljelyvarmuus ja suomalaisiin makutottumuksiin sopiva jauhoisuus. Se kuuluukin tyypillisesti keltaisiin yleisperunoihin. Sen vanhoista yleisperunoiden ryhmän kilpailijoista Matildan ja Sabinan viljely on hieman taantumassa. Punakuorinen Asterix sen sijaan on vakiinnuttanut asemansa toiseksi isoimpana yleisperunana. Sen suurin vahvuus lienee hyvä soveltuvuus suurtalouskäyttöön ja teolliseen prosessointiin. Myös Idole on vakiinnuttanut paikkansa yleisperunana. Uudehkoista yleisperunoista on lisäksi syytä mainita Fontane ja melko jyrkässä nousukiidossa oleva Lady Claire.

Edellä mainittujen lisäksi useimmat aikaisten Amazonen, Glorian ja Fambon erät menevät keltaiseen väriin, samoin monet Bintje-erät. Uusista lajikkeista potentiaalisia keltaisen värin perunoita voisivat ainakin jalostajien tekemien lajikekuvausten perusteella olla Courage, Gunda, Melody ja Opera. Ovatko ne lopulta sellaisia, sen kotimaiset viljelykokemukset aikanaan näyttävät.
 
Kiinteämaltoisia riittää

Kiinteämaltoisten ryhmään on suorastaan tunkua. Nicola on vihreiden perunoiden kuningas, Van Goghin jälkeen toiseksi suurin perunalajikkeemme. Sen viljelyala on jatkanut tasaista kasvua jo pitkään. Nicolan kilpailijoita riittää, suunnilleen viljelylaajuuden mukaisessa jäjestyksessä mm. Victoria, Velox, Inova, Lady Felicia, Appell, Ditta, Venla, Sava, Marabel, Musica, Orchestra... Lisäksi kaikki muutkin Veloxin tapaiset varhaisperunat ovat yleensä kiinteämaltoisia, mm. Hankkijan Timo, Rikea, Siikli, Lady Christl, Columbo ja Arielle. Lähes kaikkien edellä mainittujen kiinteämaltoisten lajikkeiden yksittäiset erät saattavat aivan hyvin olla niukahkolla typellä viljeltynä riittävän jauhoisia soveltuakseen keltaiseen väriin. Lisäksi joillakin varhaisperunoista on selvää taipumusta jauhoisuuteen, suhteellisen matalasta tärkkelyspitoisuudesta huolimatta, kunhan ne vain saavat tuleentua valmiiksi.

Mistä Pidon korvaaja?

Kypsään ikään ehtineiden suomalaisten suosikkiperunan Pidon korvaajalle olisi paikka auki. Kotimaisesta kaksikosta Kulta ja Suvi ensin mainittu sortui seittiongelmiin, mutta jälkimmäisellä saattaa olla Kantaperunan hoidossa potentiaalia. Lapin Puikula ja uuniperunalajike Rosamunda ovat sinänsä riittävän jauhoisia punaiseen väriin, mutta vähän erikoistapauksia ja melko vaikeita viljeltäviä. Koska tällaisten kovin jauhoisten lajikkeiden jalostukseen ei ole Keski-Euroopassa tarvetta, uusia tarjokkaita tulee meille päin vain harvakseltaan. Helpoimmin niitä löytyisi tärkkelystuotantoon kehitettyjen lajikkeiden joukosta, mutta silloin eivät lajikkeen muut laatuominaisuudet ole välttämättä kunnossa. Yleisperunalajikkeista Sabina keikkuu punaisen ja keltaisen välimaastossa ja muista yleisperunoista niin Fontanelta, Matildalta, Van Goghilta, Idolelta kuin Lady Claireltakin löytyy runsaasti yksittäisiä eriä, jotka kuuluvat keittolaadultaan selvästi punaiseen väriin. Erän jauhoisuutta on myös melko helppo parantaa, yksinkertaisesti vähentämällä typen käyttöä.