Perunarupi

Taudinaiheuttaja: Strptomyces scapies-sädesieni.

Merkitys

• Yleisin perunan tauti Suomessa.
• Aiheuttaa jonkinasteisia ongelmia lähes jokaisella suomalaisella perunatilalla.
• Viihtyy erityisen hyvin karkeilla maalajeilla, suhteellisen korkeassa pH:ssa ja kuivina kesinä.
• Heikentää perunasadon laatua. Ei vaikuta sadon määrään.
• Perunaruven aiheuttama haitta on suurimmaksi osaksi pelkästään esteettinen. Vaikeuttaa kuitenkin jossakin määrin perunan kuorintaa ja lisää kuorintatappioita. Perunasta jalostetuissa tuotteissa saattaa ilmetä ruven aiheuttamaa laadun epätasaisuutta.

Oireet

• Perunarupi ilmenee perunan mukulan pinnan halkeiluna. Halkeamat ulottuvat vain muutaman millin syvyyteen.
• Halkeillut pinta muodostaa usein tähtimäisen kuvion. Ankarana ilmetessään tauti pilaa koko perunan pinnan.

Vaikus kasvissa

• Sieni tunkeutuu mukulan pintasolukkoon ja häiritsee solukon normaalia kasvua.

Taudin säilyminen ja leviäminen

• Rupea aiheuttava sieni elää peltomaassa. Siemenperunalla ei ole juurikaan merkitystä taudin levittäjänä.
• Perunan monokulttuurin seurauksena taudin määrä lisääntyy vuosittain, kunnes se noin kymmenen vuoden yhtämittaisen perunanviljelyn jälkeen tasaantuu tai alkaa jopa hieman vähentyä.
• Tauti iskee maasta käsin aivan pieniin, hernettä pienempiin perunan mukuloihin, ennen kuin kehittyvän mukulan pinnassa olevat ilmaraot ehtivät muuttua korkkihuokosiksi.

Taudille otolliset ympäristöolot

• Kuivuus mukulanmuodostuksen alussa, kun mukula on infektiolle herkässä vaiheessa, lisää tautiriskiä.
• Korkea pH yhdessä maan ilmavuuden kanssa lisää rupiriskiä.. Karkeilla hiedoilla rupihaittaa saattaa ilmetä jo yli 5,5 pH:ssa, kun hienolla hiedalla peruna säästyy usein ruvelta vielä pH 6:ssa.
• Olkien tai vanhan nurmen kyntö lisää maan ilmavuutta ja saattaa lisätä rupea seuraavana vuonna. Samoin saattaa vaikuttaa olkipitoinen karjanlanta.
• Hyvin voimakas hallitsematon lannoitus esimerkiksi sianlannalla tai karjan lietelannalla lisää rupisuutta laittamalla loppukesästä perunan hyvin nopeaan kasvuun, jolloin mukulan pinta saattaa halkeilla poikkeuksellisen voimakkaasti.

Viljelytekninen torjunta

• Lajikkeiden ruvenkestävyydessä on merkittäviä eroja. Kestävimpiä lajikkeita ovat Kulta, Sabina, Hertha, Idole, Nicola ja Van Gogh.
• Sadetus 20-25 mm/ha 5-7 päivän välen noin kuukauden ajan mukulanmuodostuksen alusta torjuu yleensä ruven täysin.
• Suhteellisen matala pH ja hikevä maalaji eduksi ruven torjunnassa.
• Hiekkamailla penkin tiivistäminen saattaa olla eduksi.

Kemiallinen torjunta

• Kemiallisia torjuntamenetelmiä ei ole.