Perunarutto

Taudinaiheuttaja: Phytopthora infestans -munasieni.

Merkitys

• Kansainvälisesti merkittävin perunan tauti.
• Suomessakin ruton merkitys on kasvanut maatartunnan yleistymisen myötä.
• Rutonarkojen lajikkeiden käytön ja puutteellisen kemiallisen torjunnan seurauksena rutto saattaa aiheuttaa vuosittain yksittisillä viljelyksillä merkittävää vahinkoa.
• Lämpimät, kosteat kasvuololot suosivat ruton etenemistä. Siksi ruttoa esiintyy yleensä vähemmän pohjoiseen päin siirryttäessä.

Oireet

Perunan lehtiin syntyy aluksi tummanvihreitä, myöhemmin solukon kuoltua ruskettuvia ja mustuvia laikkuja. Lehden alapinnalle tautilaikun ympärille muodostuu kosteissa oloissa vaaleanharmaata härmämäistä kasvustoa (kuromankannattimia). Taudin ensimmäiset oireet saattavat myös näkyä aivan kasvin latvassa lehtien ja lehtiruotien mustumisena. Myös varsiin saattaa muodostua tummanruskeita/mustia tautilaikkuja, yleensä varren suuntaisina juovina. Maasta peräisin oleva rutto voi vioittaa jo aivan nuoria taimia.

Jos tauti saavuttaa epidemialuonteen, koko perunan varsisto mustuu ja kuolee nopeasti pois. Vain varren tyngät jäävät sojottamaan ilmaan.

Ruttoisen mukulan pintaan syntyy ruskeita, myöhemmin hieman sisäänpainuneita alueita. Viottuneen kohdan alle maltoon muodostuu kuivaa punaruskeaa mätäsolukkoa, joka saattaa edetä jopa mukaulan keskustaan asti.

Taudin säilyminen ja leviäminen

Ruttotartunta siirtyy kasvukaudesta toiseen pääasiassa siemenperunan mukana, mutta jossakin määrin myös pellossa talvehtivissa mukuloissa tai esimerkiksi kaatopaikalle viedyissä perunoissa. Taudin viime vuosina yleistynyt uusin saastuntalähde on maassa vuosikausia säilyvä suvullinen munaitiö. Munaitiöitä muodostuu, kun kahta eri pariutumistyyppiä olevat ihmat kohtaavat perunan lehdissä. Munaitiöt hautautuvat varsistonjätteiden mukana maahan ja säilyvät siellä tartutuskykyisinä jopa neljä vuotta.

Ensimmäiset ruttoitiöt muodostuvat talvetineen perunan tai siemenperunan pinnalla tai tautisesta mukulasta kasvaneen nuoren perunantaimen latvassa. Talvehtineesta munaitiöstä peräisin oleva tauti puolestaan iskee suoraan nuorten perunantaimien lehtiin niiden joutuessa kosketuksiin munaitiöitä sisältävän maan kanssa.

Myöhemmin kesällä rutto etenee kasvustossa ja perunapellosta toiseen ilmateitse. Useimmiten ensitartunta tapahtuu juuri tällä tavoin.Sade huuhtelee itiöitä lehtien ruttolaikuilta maahan, jossa ne kulkeutuvat veden mukana mukuloiden pinnalle tartuttaen taudin niihin.

Ruttoitiöstä (=kuroma) muodostuu lehden pinnalla viileissä (alle18 astetta), kosteissa oloissa 6-8 liikuntakykyistä parveiluitiötä (zoospori), jotka tarvitsevat liikkumiseen vapaata vettä lehden pinnalla. Parveiluitiö tunkeutuu nk. appressorion avulla kasvin pintasolukkoon joko suoraa pinnan läpi tai ilmarakojen kautta. Korkeassa lämpötilassa (yli 21 astetta) kuromista muodostuu iturihma suoraa ilman parveiluitiövaihetta.

Lehden alapinnalle ruttolaikun reunoille muodostuu kuromankannattimia, joihin muodostuvat kuromat levittävät tautia edelleen. Kuromia syntyy muutaman päivän kuluttua infektiosta, kosteissa oloissa (suht.kosteus>90 %) ja riittävässä lämmössä (optimi 18-22 astetta). Kuromat ovat hyvin kevyitä ja voivat levitä ilmavirtausten mukana jopa maasta toiseen.

Viljelytekninen torjunta

• Lajikkeiden rutonkestävyydessä on merkittäviä eroja. Rutonkestävimpiin kuuluvat Matilda, Hertha, Idole, Vento, Timate ja Suvi. Myöskin Kullan, Nicolan, Sinin ja Van Goghin rutonkestävyys on kohtalaisen hyvä.
• Terve siemenperuna estää taudin leviämisen varhain kasvuston sisältä käsin ja hidastaa siten epidemian syntymistä.
• Varsiston hävitys vähintään viikkoa ennen nostoa estää mukulatartunnan noston yhteydessä. Se tuhoaa varsiston mukana myös mahdolliset lehtiin muodostuneet munaitiöt ja estää niitä pääsemästä maahan maatartunnaksi.
• Suhteellisen syvä istutus ja iso, teräväharjainen penkki estävät sateen maahan huuhtomien ruttoitiöiden kulkeutumista mukuloihin.
• Mukularuton uhatessa varastossa nostossa tapahtuneen tartunnan seurauksena perunan nopea kuivaaminen ja lämpötilan nopea laskeminen vähentävät tautiriskiä.

Kemiallinen torjunta

• Kemiallinen torjunta muodostaa kestävien lajikkeiden ohella rutontorjunnan perustan.
• Riittävän aikainen ensimmäinen ruiskutus on kaikkein tärkeintä. Viime vuosina yleistynyt ruton hyvin aikainen ilmestyminen tähdentää aikaista ruiskutusten aloittamista.
• Ensimmäisissä ruiskutuksissa on syytä käyttää systeemisiä, kasvissa kulkeutuvia torjunta-aineita, koska ne suojaavat myös uusia, ruiskutuksen jälkeen syntyviä lehtiä.
  –Parhaiten uutta kasvua suojaavat varsinaiset systeemiset aineet Ridomil ja Epok, mutta myös Revus ja Ranman toimivat hyvin. –Tyfon, Acrobat, Sereno ja Tattoo suojaavat hyvin lehden laajenemiskasvua, mutta eivät aivan yhtä hyvin ruiskutuksen jälkeen kasvavaa uutta latvusta. Tanos ja Curzate toimivat samoin, mutta niiden tehoaine hajoaa 5-7 päivässä.
• Myöhemmässä vaiheessa varsiston kehityttyä valmiiksi kannattaa siirtyä suhteellisen edullisiin pelkästään pintavaikutteisiin rutontorjunta-aineisiin (Dithane, Shirlan). Myös Ranman sopii tähän vaiheeseen.
• Viimeinen ruiskutus kannattaa tehdä aineilla, joilla on todettu olevan tehoa mukularuttoon (Shirlan, Ranman).

Katso täältä palstaviljelyn rutontorjunnasta