Kotipuutarhurin perunaopas

Perunan lyhyt historia

Peruna on yksi maapallon tärkeimmistä viljelykasveista. Se on kotoisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta. Siitä kehittyi viljelykasvi jo ainakin 2000, kenties jopa 4000 vuotta sitten. Inkojen valtakunnassa se oli tärkein viljelykasvi 2000 - 4000 metrin korkeudella merenpinnasta.

Eurooppalaiset tutustuivat perunaan löytöretkien yhteydessä. Vanhin kirjallinen tieto perunan viljelemisestä on Kolumbiasta vuodelta 1536. Euroopassa perunaa alettiin kasvattaa 1500-luvun jälkipuoliskolla, aluksi kasvitieteellisissä puutarhoissa. Katovuodet viljasta samoin kuin sodat edistivät perunan tulemista tunnetuksi. Sodan melskeissä peruna oli paljon varmempi kasvi kuin vilja, joka oli helposti tuhottavissa esimerkiksi polttamalla.

Peruna on ilmastollisesti vaatimaton menestyen erinomaisesti viileässä, kosteassa ilmanalassa. Sitä onkin pidetty yhtenä Euroopan teollisen vallankumouksen perusedellytyksistä. Suomessa perunanviljely sai alkunsa 1720 -luvulla, jolloin Fagervikin ruukkiin Inkooseen saapui saksalaisia mestareita tuoden mukanaan perunaa. 1750 -luvulla perunaa mainitaan viljellyn monin paikoin Turun ja Porin läänissä. Pommerin sodasta vuonna 1762 palanneet sotilaat toivat niin ikään perunoita ja alkoivat viljellä niitä täällä.

Ensimmäinen suomenkielinen perunanviljelyopas ilmestyi jo vuonna 1729, samoihin aikoihin kun Inkoossa oli ryhdytty viljelemään perunaa. Maaseudun talonpoikien keskuuteen perunanviljely alkoi levitä maan etelä -ja länsiosassa vasta 1760- ja 1770- luvuilla.

Suomessa peruna otettiin jalostusohjelmiin, joskaan ei samalla innolla kuin itsepölytteiset korsiviljamme. Ensimmäinen aito suomalainen perunajaloste oli Tammiston aikainen, joka tuli kauppaan vuonna 1930. Ensimmäiset kotimaiset viljalajikkeet tulivat viljelyyn jo vuonna 1919. Suomalainen kasvinjalostus tuotti 1900 -luvulla kaikkiaan 24 perunalajiketta.