Kotipuutarhurin perunaopas

Lajikkeet

1. Valitse lajikkeet käyttötarkoituksen mukaan.

2. Käytä aikaisuudeltaan erilaisia lajikkeita.

3. Kokeile mahdollisimman monia eri lajikkeita, kunnes löydät omat suosikkisi.

Lajikevalinta on yksi kaikkein tärkeimmistä toimenpiteistä suunniteltaessa kotipuutarhan perunanviljelyä. Eri lajikkeet tuottavat keittolaadultaan erilaista satoa, varhaisperunaksi kannattaa käyttää aivan tiettyjä nopeakasvuisia lajikkeita, ja monet perunan kasvuun liittyvät seikat, kuten lajikkeen taudinarkuus, kannattaa myös ottaa huomioon.

Olen liittänyt oheiseen luetteloon tänä keväänä (2023) puutarhaliikkeistä pienpakkauksissa löytyvistä laijekkeista lyhyet lajikekuvaukset, joista ilmenee kunkin lajikkeen tärkeimmät ominaisuudet juuri pienimuotoisen puutarhaviljelyn kannalta katsottuna. Lisäksi lajikekuvausten yhteydessä on linkkejä lajikkeen, yleensä ulkomaisen, jalostajan lajikekuvauksiin ja lajikkeen kotimaisen edustajan viljelyohjeita.

Omasta puutarhasta perunaa moneen käyttöön

Omasta pellosta haluaa tietysti saada perunaa mahdollisimman moneen käyttötarkoitukseen. Lajikevalinnan apuna voi käyttää lajikkeiden värikoodijärjestelmää, joka jakaa perunalajikkeet karkeasti kolmeen keittotyyppiin, kiinteisiin (vihreä vär)i, jauhoisiin (punainen) ja siitä välillä oleviin sopivan jauhoisiin (keltainen). Oheisiin liittänyt oheisiin lajikekuvauksiin myös tämän tiedon.

Kotipiitarhurin kannattaisikin noudattaa lajikevalinnoissaan tätä keittolaadun väriluokittelua ja viljellä useampaa jauhoisuudeltaan erilaista lajiketta, jolloin on aina omasta takaa sopivaa perunaa eri tyyppisiin ruokiin. Esimerkiksi vihreän värikoodin lajiketta salaattiperunaksi, keltaista laatikoihin ja punaista perunamuusiin.

On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että kotitarveviljelyssä perunan tärkkelyspitoisuus ja sen myötä keitetyn perunan jauhoisuus voi poiketa useasta eri syystä ns. "normaalista". Jos perunarutto vie varret aikaisin, kuten asianlaita usein on kotipuutarhassa, ja varret joutuu lisäksi leikkaamaan pois ruton leviämisen estämiseksi, tärkkelyspitoisuus jää matalaksi ja keitetty peruna sen seurauksena tavanomaista kiinteämmäksi. Toinen seikka on se, että kotipuutarhurit yleensä lannoittavat perunoitaan varsin niukasti, jolloin peruna useimmiten pakkotuleentuu, lopettaa kasvunsa, keskenkasvuisena. Silloin myös mukuloiden tärkkelyspitoisuus jää matalaksi ja keitetty peruna normaalia kiinteämmäksi, tai jopa vetiseksi.

Omaa perunaa juhannukseksi

Kun perunasta haluaa saada satoa mahdollisimman nopeasti, on lajikkeen aikaisuus keskeinen valintakriteeri. Lajikkeet jaetaan yleensä neljään eri aikaisuusluokkaan: aikaiset, melko aikaiset, melko myöhäiset ja myöhäiset lajikkeet. Myös kunkin lajikkeen aikaisuus maintaan oheisissa lajikekuvauksissa. Nopeakasvuiset aikaiset lajikkeet (Carrera, Colomba, Jussi, Solist tai Timo) tuottavat riittävän kokoista satoa omasta pellosta jo juhannuspöytään, parhaimmillaan jo 60 vuorokaudessa istutuksesta.

Melko aikaisten lajikkeiden ryhmän lajikkeet (Annabelle, Bellarosa, Jazzy, Lady Felicia, Marabel tai Siikli)  tuottavat saman sadon 10-14 päivää hitaammin. Ne soveltuvat toisaalta mainiosti ns. kesäperunoiksi. Ne ovat yleensä kinteämaltoisia ja maukkaan makuisia ja niillä voi jatkaa aikaisen lajikkeen loputtua perunasta nautiskelua syksyyn asti.

Talviperunaa ja terveysvaikutuksia

Jos on olemassa edes alkeelliset varastointimahdollisuudet perunasadolle, omassa puutarhassa kannattaisi viljellä myös joitakin melko myöhäisiä (Afra, Challenger, Noblesse, Rock, Rosamunda tai Van Gogh)  ta jopa myöhäisiä lajikkeita (Melody, Mozart, Nicola tai Puikula). Koska kaikken viljelyssä olevien lajikkeiden rutonkestävyys on käytännössä hyvin heikko, joutuu tosin sopeutumaan siihen, että rutto vie useimmiten näiden lajikkeiden varret ennen kuin ne ehtivät tuleentua ja sadon määrä ei kehity niiden satopotentiaalin mukaiseksi. Suorittamalla sarjan oikeita viljelytoimenpiteitä ruton vaikutusten minimoimiseksi niilläkin on kuitenkin mahdollista päästä kotipuutarhassa kelpo satoihin. Näiden melko myöhäisten ja myöhäisten lajikkeiden hyvä puoli on siinä, että vain niistä saa yleensä sopivan jauhoista tai jauhoista perunasatoa.

Viljelyssä on myös joitakin erikoislajikkeita, esimerkiksi "väriperunoita", joiden malto on kauttaaltaan antosyaanin värjäämä. Pienpakkauksissa tällaisista lajikkeista löytyy tänä keeväänä tumman violetit Blue Kongo ja Violet Queen. Niiden antosyaani-väriaineen on todettu tutkimuksissa olevan merkittävä terveyttä edistävä, mm. verenpainetta laskeva, antioksidantti. Sen lisäksi ne tuovat hauskalla tavalla väriä ruokapöytään, kuten esimerkiksi oheinen kuva kertoo.

Tavallaan erikoisperunoina voi pitää myös jo edellä mainittuja Bellarosaa, Mozartia ja Rosamundaa, jotka ovat punakuorisia, vaikka malto onkin "normaali" vaalean keltainen. Jostakin syystä ne kaikki soveltuvat hyvin uuniperunoiksi. Mahtaakohan punainen kuori todellakin tuoda jotakin ekstraa uuniperunan makuun. Ainakin ne kaikki maistuvat muita tavallisia lajikkeita paremmin ns. juurimadoille, eli seppäkuoriaisen toukille, joten jotakin yhteistä ja poikkeavaa niissä on.

Taudinkestävyydet

Lajikkeen aikaisuuden ja keitetyn perunan mallon rakenteen ohella perunassa on iso joukko muitakin lajikevalintaan vaikuttavia tekijöitä. Valitettavasti rutonkestävyys ei kuulu tänä päivänä lainkaan näiden joukkoon, koska yhdelläkään viljelyssä olevalla lajikkeella ei ole maininnan arvoista kestävyyttä.  Useimpien muidenkaan perunan lukuisien tautien torjuntaa ei ole juurikaan tarpeen suorittaa lajikevalinnalla, lähinnä siitä syystä, että taudeista ei ole ongelmaa, jos käyttää viljelyssä pelkästään tautivapaata sertifioitua siementä. Poikkeuksia ovat lähinnä perunarupi ja maltokaarivirus, jotka ovat pelkästään maalevintäisiä tauteja. Perunaruven kestävyydessä on lajike-eroja. Olen pyrkinyt mainitsemaan niistä lajikekuvauksissa.

Hyvät yleiset viljelyominaisuudet

Lajikkeen tulisi olla sopivan aikainen siihen käyttötarkoitukseen mihin se on tarkoitettu ja riittävän satoisa ja mahdollisimman viljelyvarma. Lajikkeen tulisi myös tehdä mahdollisimman virheetöntä satoa, jotta sadon ulkoinen laatu ja sen myötä perunan käytettävyys olisi hyvä ja hävikki mahdollisimman pieni. Näihin ominaisuuksiin kuuluu esimerkiksi mukulan muoto ja silmien syvyys. Myös muihin keitto-ominaisuuksiin kuin mallon rakenteeseen, kuten tummumistaipumuksiin, voi lajikevalinnassa kiinnittä huomiota. Tosin uusien modernien perunalajikkeiden jalostuksessa näihin seikkoihin on kiinnitetty erityistä huomiota ja ne ovat yleensä melko hyvää tasoa.

Ja kaikkein viimeiseksi, mutta ei vähäisimpänä: Perunan pitäisi myös maistua hyvältä. Siinäkin asiassa lajikkeella on oma merkityksensä. Koska makuasioista ei yleensäkään kannata kiistellä, eikä varsinkaan perunan mausta, jätän sen asian kokonaan tuhansien kotipuutarhureiden tykönään päätettäväksi.