Kotipuutarhurin perunaopas

Kemiallinen rutontorjunta

Ruton torjunta kemiallisesti ruttoruiskutuksilla on kaikkein helpoin ja varmin tapa pitää hankalaksi äitynyt rutto kurissa. Ruton agressiivisuuden lisääntyminen on johtanut siihen, että perunaa ammatikseen viljelevät ovat joutuneet lisäämään ruiskutusten määrää jopa 5-6 ruiskutukseen kesässä. Puutarhapalstalla näin moneen käsittelykertaan ei ole toki tarvetta, sillä pienillä viljelyaloilla ja pelkästään omaan käyttöön viljeltäessä on helpompi yhdistää useita eri torjuntamenetelmiä, jotka tukevat toisiaan ja vähentävät kemiallisen torjunnan tarvetta. Kun koko elanto ei ole perunasta kiinni, uskaltaa myös ottaa enemmän riskiä.

Tässä ohje pienimuotoisen ruttoruiskutuksen suorittamiseen:

1. Kemiallinen rutontorjunta on ennakoiva toimenpide, jolla perunakasvusto suojataan rutolta jo ennen kuin sitä on alkanut näkyä. Ensimmäiset ruton merkit ilmaantuvat yleensä jo ennen heinäkuun puoliväliä, joten ensimmäinen ruttoruiskutus kannattaa suorittaa riittävän aikaisin.
2. Ainoastaan syksyllä varastoon nostettavaksi tarkoitettu peruna on tarkoituksenmukaista suojata rutolta ruiskutuksilla. Sen sijaan suoraan kotipuutarhasta ruokapöytään nostettavan perunan ruttoruskutus ei ole suotavaa, koska ruttoaineilla on melko pitkä ns. varoaika, jona aikana viimeisen ruiskutuksen jälkeen perunaa ei saa syödä. Parasta on siis tehdä jo vijelyä suunniteltaessa selvä jako kesäperunan ja varastoitavan perunan välille, jotta viimeksimainitun pystyy ruiskuttamaan.
3. Ainoa kotipuutarhurille sopivan kokoisessa pienpakkauksessa (60 ja 240 grammaa) myytävä valmiste on Dithane NT. Se on ns. kosketusvaikutteinen aine, joka ei kulkeudu kasvissa suojaamaan uutta kasvua ja lisäksi huuhtoutuu helposti pois lehdiltä sateella. Dithanen  varoaika on 21 vuorokautta.
4. Jos koko ruton viljelyteknisen torjunnan arsenaali on myös käytössä, kotipuutarhuri selviytyy rutosta melko hyvin parilla kolmella noin 10 vuorokauden välein suoritettavalla ruiskutuksella. Toinen ruiskutus  on melko välttämätön siksi, että peruna muodostaa runsaasti uusia lehtiä vielä aikaisen ensimmäisen ruiskutuksen jälkeen ja nekin täytyisi saada suojatuksi. Kolmas ruiskutus on tarpeen vain pahoina ruttovuosina tai jos runsaat sateet huuhtovat suojaavan aineen pois perunan lehdiltä ja ruiskutusväliä joutuu sen vuoksi lyhentämään.
5. Täydelliseen rutottomuuteen ei kotipuutarhurin ole tarkoituksenmukaista pyrkiäkään, vaan vain siirtämään ruton epidemiavaihetta niin pitkään, että peruna ehtii kasvaa riittävän kookkaaksi.
6. Kotipuutarhan ruttoruiskutus onnistuu parhaiten kannettavalla reppuruiskulla, mutta välttävästi myös puutarha- ja maatalouskaupoissa myytävillä paineistettavilla muovipulloilla. Kyseessähän on useimmiten vain korkeintaan muutaman aarin ruiskutus, johon menee nestettä vain muutamia litroja.
7. Ensiksi lasketaan tarvittava vesimäärä. Ruttoruiskutuksessa kannattaa käyttää melko isoa vesimäärää, jolloin pisaroita kulkeutuu riittävästi myös perunan alimpien lehtien suojaksi. Sopiva nestemäärä on 4 litraa aarille (10x10 m). Ruttoaineen käyttömäärä kerrotaan aineen myyntipakkauksessa. Dithanen suositus on 20 grammaa aarille.
8. Ruiskuun mitataan tarvittava vesi- ja ainemäärä, aarin alalle siis noin 4 litraa vettä ja 20 g Dithanea, kansi kierretään tiukkaan kiinni, astiaa ravistetaan, jotta Dithane-jauhe sekoittuu veteen tasaisesti, astia paineistetaan, yleensä jonkinlaisesta kahvasta pumppaamalla, ja aletaan ruiskuttamaan. Painetta joudutaan luultavasti lisäämään pari kertaa ruiskutuksen aikana.
9. Käytön jälkeen ruisku pestään huolellisesti.
10. Ruiskutusta suoritettaessa käytetään asianmukasta suojavarustusta, joka imoitetaan torjunta-aineen käyttöturvallisuustiedotteessa. Tärkeimpiä suojavarusteita on kumisaappaat, haalari, käsineet ja päähine, joskus myös hengityssuojain. Dithanen käyttöturvallisuustiedote löytyy täältä.