Kotipuutarhurin perunaopas

Kasvinsuojelu

Perunan isoin kasvinsuojeluongelma on perunarutto. Suvullisesti lisääntyvän ruton rantautuminen 90-luvulla pahensi voimakkaasti rutto-ongelmaa ja teki viljelyn ilman kemiallista rutontorjuntaa hyvin haasteelliseksi. Tekemällä kaikki viljelytekniset konstit mitä on tehtävissä rutonkin kanssa pystyy kuitenkin elämään, ilman ruttoruiskutuksiakin.

Peruna on haluttua herkkua monille eliölle, minkä vuoksi  perunan kasvinsuojelu lienee kaikista peltokasveista haasteellisinta, Palstaviljelyssä perunan suojelu vaaroilta on vielä kaksin verroin hankalampaa, koska torjuntaa helpottavaa kemiallista kasvinsuojelua ei haluta useinkaan käyttää.

Kirvestä ei kuitenkaan ole syytä heittää kaivoon, sillä perunan vihollisten hyvällä tuntemuksella pääsee jo melko pitkälle. Ja vaikka jokaista uhkaavaa tautia, tuhoeläintä tai rikkakasvia ei viimeisen päälle tunnistaisikaan, jo muutaman perunan kasvinsuojelun perusasian osaaminen auttaa hyvinkin pitkälle.

Useimmat perunan taudit ja tuholaiset leviävät siemenperunan mukana, minkä vuoksi jo pelkästään käyttämällä tervettä siemenperunaa välttyy suurelta osasta ongelmia. Toinen perunan tartuntalähde on maa, jossa on viljelty aikaisemmin perunaa. Viljelemällä perunaa hyvässä viljelykierrossa useimmat perunan taudit ja tuholaiset, joilla ei useimmiten ole muita isäntäkasveja kuin peruna, ja jotka siksi jäävät muita kasveja viljeltäessä ilman ravintoa, ehtivät hävitä maasta välivuosien aikana.

Perunan tuuhea varsisto torjuu varjostuksellaan tehokkaasti rikkakasveja, mutta kasvusto saavuttaa riittävän peittävyyden melko myöhään. Peruna tarvitsee siksi alkukesästä vähän ihmisen apua siemenestä kasvavien rikkakasvien kurissapitämiseksi.