Kotipuutarhurin perunaopas

Perunarutto

Taudinaiheuttaja: Phytopthora infestans -munasieni. Lasketaan nykyisin kuuluvaksi sukasiimaisten eliökuntaan, joka on etäistä sukua aidoille sienille.

Merkitys

Perunarutto on kaikkein merkittävin perunan tauti. Viimeisten parin vuosikymmenen aikana Euroopassa ja myös Suomessa on yleistynyt ruton suvullinen muoto, minkä seurauksena ruton aiheuttamat ongelmat ovat vielä entisestäänkin kasvaneet. Ruton ilmestyminen on aikaistunut jopa kuukaudella ja perunaa ammatikseen viljelevät joutuvat suorittamaan kemiallista rutotorjuntaa tuplasti enemmän kuin aikaisemmin.

Palstaviljelyssä ruton merkitys vielä korostuu, koska  kemiallista torjuntaa ei yleensä haluta suorittaa. Siellä täällä ammattiviljelijöiden perunapeltojen lomassa sijaitsevat palstaviljelmät toimivat myös tehokkaina ilman kautta leviävän ruton tartuntalähteinä.

Oireet

Perunan lehtiin ilmaantuu jo heinäkuun alussa tummanvihreitä, myöhemmin ruskettuvia laikkuja (vrt. viereinen kuva). Lehden alapinnalle tautilaikun ympärille muodostuu kostealla säällä vaaleanharmaata härmämäistä nukkaa, joka koostuu itiöitä muodostavista ns. kuromankannattimista. Itiöt irtaantuvat ilmaan levittäen tautia edelleen tai huuhtoutuvat sadeveden mukana maahan tartuttamaan mukuloita. 

Koska uusi suvullinen perunaruton muoto säilyy useita vuosia maassa munaitiöinä, ensimmäiset ruttolaikut syntyvät usein perunakasvin alimpiin lehtiin, jotka saavat taudin joutuessaan kosketuksiin saastuneen maan kanssa. Ruttolaikkuja on usein eniten juuri perunan alalehdillä myös siksi, että siellä kasvuston sisässä vallitsee rutolle otollsimmat kosteat olosuhteet.

Maahan huuhtoutuneet ruttoitiöt aiheuttavat mukularuttoa, joka vioittaa perunan pintakerroksia värjäten mukulan mallon pinnasta lähtien sentin parin syvyyteen asti punertavan ruskeaksi (vrt. viereinen kuva). Ruttoiset mukulat ovat ihmisravinnoksi kelpaamattomia. Rutto voi tarttua mukuloihin myös perunaa nostettaessa, jos varsistossa on ruttolaikkuja, koska myös ruttoitiöitä on silloin runsaasti liikkeellä.

Taudin säilyminen ja leviäminen

Ruttosieni siirtyy kasvukaudesta toiseen pääasiassa siemenperunan mukana, mutta myös pellossa talvehtivissa mukuloissa tai esimerkiksi kompostissa hengissä säilyneissä perunoissa.

Viime vuosina yleistynyt uusi ruton tartuntalähde on jopa 4-5 vuotta maassa säilyvät munaitiöt. Ne ovat seurausta ruton kahden eri pariutumistyypin risteytymisestä, mikä tapahtuu kasvin lehdissä eri tyyppiä olevien rihmastojen kohdatessa. Kestävät munaitiöt joutuvat ruttoisten kasvinjätteiden mukana maahan. Mitä pahemmin ruttoiseksi varsisto pääsee kehittymään, sitä varmemmin myös munaitiöitä muodostuu.

Varsien nyhtäminen tai katkaiseminen ja poiskuljetus penkkien päältä, jotta lehdissä piilevät munaitiöt eivät joudu maahan seuraavien vuosien tartuntalähteeksi, tulisi olla aivan itsestään selvä rutiinitoimenpide palstaviljelyssä.

Munaitiöistä peräisin oleva rutto voi tartuttaa maasta käsin perunan lehtiä jo heti perunan pintaantulosta lähtien. Ruton ilmaantuminen perunakasvustoihin on siten aikaistunut jopa kuukaudella vielä parikymmentä vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen verrattuna. Munaitiöiden itäminen maassa edellyttää kuitenkin, että maa on riittävän pitkään märkänä. Kuiva kesäkuu saattaa siten siirtää ruton alkamista jopa viikkoja myöhäisemmäksi.

Myöhemmin kesällä rutto etenee kasvustossa ja perunapellosta toiseen ilmateitse. Sade huuhtelee itiöitä lehtien ruttolaikuista maahan, jossa ne kulkeutuvat veden mukana mukuloiden pinnalle tartuttaen taudin niihin.

Ruttoitiöstä (=kuroma) muodostuu lehden pinnalla viileissä (alle 18 astetta), kosteissa oloissa 6-8 liikuntakykyistä parveiluitiötä (=zoospori). Parveiluitiö tunkeutuu kasvin pintasolukkoon joko suoraa pinnan läpi tai ilmarakojen kautta. Korkeassa lämpötilassa (yli 21 astetta) ruttoitiöstä kasvaa suoraan iturihma  ilman parveiluitiövaihetta.

Lehden alapinnalle ruttolaikun reunoille kasvaa kuromankannattimia, joihin muodostuvat kuromat levittävät tautia edelleen. Kuromia syntyy muutaman päivän kuluttua infektiosta, kosteissa oloissa (suht.kosteus>90 %) ja riittävässä lämmössä (optimi 18-22 astetta). Kuromat ovat hyvin kevyitä ja voivat levitä ilmavirtausten mukana jopa maasta toiseen.

Ruton torjunta

1. Jos kemiallista ruton torjuntaa ei halua käyttää, nousee mahdollisimman kestävän lajikkeen käyttö tärkeimmäksi torjuntatoimenpiteeksi. Valitettavasti kuitenkin vain muutamalla lajikkeella on edes kohtalainen rutonkestävyys. Tällaisia ovat vanhoista lajikkeista lähinnä Appell, Suvi ja Matilda ja uudemmista Opera ja Carolus. Uusi hyvin lupaava rutonkestävä lajike oli Muse, joka kuitenkin sortui odottamattomaan hankalaan laatuvikaan (nestejännityshalkeamat).  Kaikkien muiden lajikkeiden lehtiruton kestävyys on korkeintaan välttävä. Lajikkeiden mukularuton kestävyys on yleensä suhteellisesti ottaen lehtiruton kestävyyttä parempi.


2. Varhaisperunat ovat yleensä hyvin rutonarkoja, mutta niiden mukulat kasvavat toisaalta nopeasti kokoa ja ehtivät siksi paremmin tuottamaan riittävästi satoa ennen ruton puhkeamista. Mahdollisimman aikaisten lajikkeiden viljely on siksi suositeltavaa.


3. Palstaviljelyssä kannattaa suosia lajikkeita, jotka tekevät mahdollisimman isokokoisia mukuloita, jotka siten kasvavat riittävän isoiksi nopeasti, ennen kuin rutto ehtii tuhota varsiston ja pysäyttää kasvun.


4. Peruna kannattaa istuttaa palstaviljelyssä suhteellisen harvaan, koska mukulat kasvavat silloin nopeammin kokoa ja ehtivät kasvaa riittävän kookkaaksi ennen ruton tuloa. Suhteellisen harva, ilmava kasvusto pysyy myös kuivempana ja olosuhteet ruton lisääntymiselle ovat hieman epäedullisemmat.


5. Istuuttamalla peruna mahdollisimman aikaisin ja hyvin idätetyllä siemenellä pystyy jouduttamaan merkittävästi sadonmuodostusta, jolloin peruna ehtii kasvaa mahdollisimman kookkaaksi ennen ruton saapumista.


6. Perunan viljeleminen hyvässä vuoroviljelyssä, korkeintaan 4-5 vuoden välein, on keskeinen torjuntakeino, jos munaitiöt ovat päässeet saastuttamaan maan. Maasta käsin iskevä rutto alkaa tuhotyönsä hyvin aikaisin.


7. Terve, rutoton siemenperuna hidastaa taudin leviämistä kasvuston sisältä käsin ja siten sekä myöhäistää taudin ilmestymistä että hidastaa sen kehittymistä epidemiaksi.


8. Varsiston poisto vähintään viikkoa ennen nostoa estää noston yhteydessä tapahtuvan mukulatartunnan. Varsisto pitäisi poistaa melko nopeasti ruton ilmaantumisen jälkeen siitäkin syystä, että se pysäyttää ruton leviämisen ilman kautta muiden viljelijöiden perunaan.


9. Varsiston nyhtäminen tai katkaisu ja kuljettaminen pois pellolta estää munaitiöitä joutumasta maahan seuraavien vuosien tartuntalähteeksi.
Myös ruton tappamat, penkin pinnalle varisseet lehdet tulisi poistaa tarkoin, koska juuri niihin munaitiöitä on todennäköisimmin muodostunut.

10. Perunan nopea kuivaaminen heti noston jälkeen vähentää mukularuton riskiä. Kuivaaminen tapahtuu kätevimmin jättämällä perunat aurinkoisena päivänä tunnin parin ajaksi pellon pinnalle.
    
11. Kemiallinen torjunta muodostaa ammattiviljelijöiden rutontorjunnan perustan. Riittävän aikainen ensimmäinen ruiskutus jo heti heinäkuun alussa on kaikkein tärkeintä. Ruiskutuksen tarkoitushan on suojata perunanvarsisto rutolta ennakolta.