Kotipuutarhurin perunaopas

Peruna vihertyy joutuessaan valolle alttiiksi. Vihertyneessä mukulassa on kohonnut glykoalkaloidipitoisuus (solaniinipitoisuus). Solaniini on terveydelle haitallista. Vihertyneitä mukuloita ei tule siksi käyttää ravinnoksi. Sinänsä itse vihreän värin aiheuttaja ei ole mitenkään haitallista, koska se on ihan harmitonta viherhiukkasten klorofylliä.

Pectobacterium-bakteerit voivat tunkeutua mukulaan kiinnityspään kautta jo pellossa (oikeanpuoleinen peruna) tai päästä mukulan pinnan läpi nostossa syntyvän kolhun kautta (vasemmanpuolinen peruna). Ne mädättävät mukulan täysin käyttökelvottomaksi. Samat bakteerit aiheuttavat pellossa perunaan tyvimätää.

Phoma- ja Fusarium -sienten aiheuttama kuivamätä lähtee aina liikkeelle kolhusta (oikealla vioituskohdista liikkeelle lähtenyttä  Phoma-vioitusta). Mukulat ovat vielä perunaa nostettaessa täysin terveitä, mutta tauti etenee varastoinnin aikana ja mukula mätänee käyttökelvottomaksi. Tautisia mukuloita ei tulisi käyttää ruoaksi.

Corynebacterium-bakteerin aiheuttama rengasmätää löytyy perunasta käytännössä hyvin harvoin. Sitä ei tule sotkea johtosolukon värjäytymiseen: rengasmätäisen mukulan johtosolukosta muutama milli kuoren alta pursuaa halkaistua tautista mukulaa puristettaessa bakteereja ja mädäntynyttä solukkoa.Rengasmätäinen mukula on pilaantunut eikä tietenkään sovi ihmisravinnoksi.

Pythium-sieni aiheuttavat varsinkin märkinä kesinä perunan sydänmätää, jonka selvärajainen vioitus alkaa mukulan keskeltä. Vioitus näkyy yleensä vain halkaistussa mukulassa. Sydänmätäinen peruna ei kelpaa ruokaperunaksi.

Perunaruton sukuinen punamätä vioittaa melko harvoin mukuloita. Vioittunut malto punertuu noin 15 minuutissa halkaisun jälkeen. Punamätäinen peruna ei sovi syötäväksi.

Phytopthora infestans -sienen ruttoitiöt löytävät tiensä mukulan pinnalle jo penkissä tai vasta nostossa, mutta mätäneminen lähtee liikkeelle usein vasta varastossa. Ruttoiset mukulat eivät sovi ihmisravinnoksi, vaan ne joutuu heittämään jätesankoon.

Raakatummuminen on vioittuneen mallon värireaktio, jossa lähtöaine tyrosiini hapettuu usean välivaiheen kautta ruskeaksi väriaineeksi, melaniiniksi. Sama reaktio on nähtävissä mm. omenan mallossa. Myös perunan mustelmoituminen sen vioittuessa on saman värireaktion tulosta.

Paleltuma paljastuu yleensä vasta kun peruna halkaistaan. Paleltumisen tunnusmerkkejä on tummaksi värjäytynyt johtosolukko ja paleltuneen solukon harmaantuminen ja pehmeneminen ja perunan voimakas makeutuminen. Paleltunut peruna on käyttökelvoton.

Peruna kasvaa ontoksi epätasaisten kosteusolojen tai perunaseitti-infektion aiheuttaman kasvuhäiriön seurauksena. Alttius onttoudelle on lajikeominaisuus. Isot mukulat kasvavat herkimmin ontoiksi.  Alttiit lajikkeet tulisi siksi istuttaa melko tiheään. Onttous heikentää perunan käyttöarvoa niin paljon, että ontto mukula on yleensä käyttökelvoton.

Maltovika on mukulan mallossa hajallaan esiintyvää ruskettumaa. Maltovika on usein seurausta perunan liian niukasta kalsiumin saannista. Alttius maltovioille on myös lajikeominaisuus. Maltovikaisen mukulan käyttöarvo on usein niin paljon heikentynyt, että siitä ei ole ruokaperunaksi.

Maltokaariviroosi on yksi harvoista virustaudeista, joka aiheuttaa mukulavioitusta. Vioitus muistuttaa usein tavallista maltovikaa. Maltokaarioireet pilaavat mukulan käyttökelvottomaksi.

Streptomyces-bakteerit aiheuttavat tavallista perunarupea. Rupi rajoittuu perunan pintakerrokseen. Se voidaan poistaa kuorimalla peruna, minkä jälkeen peruna on täysin käyttökelpoinen.

Verkkorupi on tavallisen perunaruven tavoin Streptomyces-bakteerien aiheuttama. Vioitus ilmenee perunan pinnassa suhteellisen säännöllisinä halkeamina, muistuttaen kuivaa, halkeillutta savikkoa. Verkkorupiset mukulat ovat käyttökelpoisia kuorimisen jälkeen.

Hieman perunarupea muistuttavaa kuorirosoa muodostuu Rhizoctonia solani -seittisienen vioittamiin mukuloihin. Kuorirosoinen alue on usein hieman kuopalla. Vioittuneen alueen kuorimisen jälkeen peruna on täysin käyttökelpoinen. Seittivioitus laskee myös perunan tärkkelyspitoisuutta, minkä seurauksena keitetty mukula voi olla tavanomaista kiinteämaltoisempi tai jopa vetinen.

Peruna kolhiintuu yleensä nostossa, mutta myös talvella suoritettavassa lajittelussa. Ihan käsin suoritettavassa nostossakin varomaton haarakuokan käyttö voi saada aikaan pahaa jälkeä. Kun vioittunut osa mukulaa leikataan pois, soveltuu jäljelle jäänyt käytettäväksi ruokiin. Jos kolhusta on selvästi lähtenyt liikkeelle jokin tauti, koko peruna on paras heittää pois.

Kasvuhalkeamia muodostuu arkoihin lajikkeisiin kasvukauden aikana epätasaisten kosteusolojen seurauksena. Perunaseitti voi pahentaa herkästi halkeilevilla lajikkeilla tuhoa. Matalat kasvuhalkeamat voi vielä onnistua leikkaamaan pois mukulasta, jolloin jäljelle jäänyt osa on käyttökelpoista.

Mukuloiden epämuotoisuudelle on useampia epäsuotuisiin kasvuoloihin liittyviä syitä (epäsuotuisat kosteus- ja lämpöolot, kova maaperä). Perunaseitti on lisäksi merkittävä epämuotoisuuden aiheuttaja. Epämuotoiset perunat ovat käyttökelpoisia, jos ne vain onnistuu kuorimaan.

Perunassa on usein perunaseitin aiheuttamia kuoppia. Ne sijaitsevat etupäässä itupäässä. Kuopat ovat tavallaan yksi perunan epämuotoisuuden muoto, ja kuopan poistamisen jälkeen loppuosa perunaa on syötävää.

Perunassa voi olla seppä-kovakuoriaisen toukkien aiheuttamia reikiä, jotka voivat ulottua syvälle perunan sisuksiin. Nämä ns. juurimadot vioittavat perunoita varsinkin silloin, kun perunaa viljellään viljelykierrossa heti nurmen jälkeen, tai ojanpientareen lähellä olevissa penkeissä. Jos vioittuneen alueen onnistuu leikkaamaan pois, on jäljelle jäänyt osa mukulaa käyttökelpoinen.

Peruna itää, kun sitä säilytetään pitkään lämpimässä (>4 astetta). Syksyllä heti noston jälkeen peruna on tosin muutaman kuukauden univaiheessa, jolloin se ei reagoi lämpötilaan. Itänyttä perunaa voi edelleen syödä kunhan itu poistetaan. Itujen syöminen sen sijaan ei ole suotavaa, koska ne sisältävät korkeita pitoisuuksia terveydelle haitallisia glykoalkaloideja.

Seittirupi on perunaseitin rihmastopahkoja, joita muodostuu perunan tuleentuessa. Ne lähtevät pinnasta irti kynnen raapaisulla ja ovat pelkästään lievä ulkonäköhaitta. Siemenperunassa niitä ei kuitenkaan saisi olla, koska ne ovat seitin tärkein tartuntalähde.

Harmaahilse on Helminthosporium solani -sienen aiheuttama lievä pintavioitus. Se on lähinnä ulkonäköhaitta ja vioitus poistuu kun peruna kuoritaan, mutta pitkässä varastoinnissa harmaahilseinen peruna saattaa menettää runsaasti kosteutta ja nahistua.